Hatsalavitsa sulle, palkka mulle
#2119. Maanantai, 10. huhtikuuta 2006 klo 10.49.22, kirjoittanut Jani. 13
Huolimatta siitä, että olen siitä itsekseni ennenkin täällä keuhkonnut, menin taas eilen ja kokeilin pitkänmatkan linja-auton vessaa. Kaikkihan alkaa aina siitä, kun sitä pähkää mielessään, että selviytyisikö sitä halkeamatta seuraavalle pysähdyspaikalle jossa on vessa, ja onko a) se pysähdyspaikka auki sekä b) sen pysähdyspaikan vessa auki. Eilen tulin taas siihen tulokseen että on parempi olla ottamatta riskiä ja niinpä kokeilin taas sitä auton perällä olevaa vessaa. #
Koska minä en ole mikään neiti, näytän keskisormea sille seinässä olevalle kuvalle, jolla opastetaan japanilaisia pallopäitä kusemaan istualtaan, ja roiskin menemään seisoaltani. Mutta voih! Rakollani on sellainen taipumus, että jos olen erehtynyt päästämään sen täyttymään ihan piripintaan, se ei hevillä enää suostukaan vapauttamaan yhtikäs mitään seisoma-asennossa. Tällainen oli tietysti tilanne nytkin, joten sadalta vuodelta tuntuneen ajan tyhjää ruikittuani jouduin lopulta nöyrtymään istualleni. #
Sen jälkeen siitä nuo tavallisesti seuraavat nöyryytykset. #
Jos luulette ohimenevistä busseista kuuluvia TUSSSHHHH-ääniä jarrun ääniksi, niin paikallisbussien kohdalla saatatte olla oikeassa. Mutta pitkänmatkan bussien kohdalla älkää olko niin varmoja. Se voi sittenkin olla yours truly tai joku muu yhtä onneton sielu, joka on erehtynyt sinne linjurin vessaan. #
Itse asiassa minä ihmettelen, että mitä varten niihin vessoihin edes laitetaan ovet. Jos kerran tarkoituksena on nöyryyttää ihmistä niin nöyryytettäisiin sitten kerralla oikein kunnolla ja pantaisiin se vessa sinne bussin eteen ilman ovea niin, että siellä saisi sitten istua kalleudet levällään koko matkustavan seuran ihmeteltävänä, suhisten, ähisten, pöristen ja punastellen. #
Ainoa hyvä puoli pitkänmatkan vessakäynneissä on se siitä seuraava helpotuksen tunne joka on kuin olisi kuollut. #
Josta pääsemmekin kätevästi aasinsiltaa pitkin pariin päivän toisen epistolan, jonka aiheena on Cutting Crew’n I Just Died In Your Arms Tonight -niminen musiikkihistorian virstanpylväs. Tämä popmusiikin ikonihan pyörii Radio Novan kaltaisilla “soitamme yhden hitin tältä vuodelta ja sitten toissa vuosikymmeneltä kolmekymmentä paskakappaletta, joista maksoimme yhteensä yhtä paljon kuin siitä yhdestä tämän vuoden hitistä” -kanavilta yhdessä Wham!:n Careless Whisperin ja muiden kaltaistensa sävellystaidon mestarintöiden kanssa noin kolme kertaa tunnissa. #
Mutta palatakseni aiheeseen, tuo I Just Died… on minusta täysin kummallinen kappale siksi, että sen laulaa mies. Kappaleen nimen mukaisen kertosäkeen, “I just died in your arms tonight” eli “mä niinku just kuolin sun sylissäs tänään” voisi jotenkin ehkä juuri ja juuri käsittää, jos laulaja olisi teinix-poppari tai sellaista esittävä pimatsu, mutta että aikuinen mies… se kuulostaa melkein, muttei ihan, yhtä limaiselta kuin Ville Valo röhkiessään teinipimpsanhajuisia sanoituksiaan Himpulanpimpula-orkesterinsa tahtiin. Kun laulaja on mies - olkoonkin sitten vaikka tuollainen Cutting Crew’n Nick van Eeden kuuloinen falsettikiekujamies - niin sitä jotenkin olettaisi, että tuon otsikkolauseen jälkeen kertosäe ei jatkuisi “it must have been something you said” vaan “it must have been something I ate”. #
No, joka tapauksessa, tämä tällä erää tästä tiedotuksestani siitä, että olen selviytynyt hengissä kotiin huolimatta wc-koettelemuksista ja neljän tunnin pakkoaltistukselta Radio Novalle. Ja Expressbus oli perillä jopa neljäkymmentäviisi minuuttia etuajassa! Jäiköhän kuskilta muutama paikkakunta nuohoamatta tuossa välillä? #
Ja kyllä, otsikon mahdollisesti antamat lupaukset jäävät lunastamatta. Minusta se oli vain hauskasti sanottu. #
Toisten vessakokemukset jaksavat aina naurattaa ;D
Toista on omien kanssa, hienoille naisillehan niitä ei edes kerry…