1. 1 kanan­mu­na
2. 4,5 dl ras­va­ton­ta maitoa
3. 2 dl vehnäjauhoja
4. 1,5 dl soijajauhoja
5. hie­man öljyä, soke­ria ja suolaa

Sekoi­ta kaik­ki itsee­si tyy­ty­väi­se­nä, sil­lä tie­dät, että täs­tä tulee hyvää ja ter­veel­lis­tä. #

Kun kaa­dat ensim­mäis­tä kau­hal­lis­ta pan­nul­le, ala manail­la hil­jaa mie­les­sä­si: “ei tämä nyt kyl­lä näy­tä oikein hyväl­tä, eikä täs­tä edes kohoa sel­lais­ta oikein tanak­kaa ras­van hajua­kaan”. #

Kään­nä ensim­mäi­nen lät­ty kiro­ten samal­la ääneen, näin: “Vit­tu, saa­ta­na!”, sil­lä lät­ty kat­ke­aa kes­kel­tä kah­tia ja puo­lis­kot lii­mau­tu­vat toi­siin­sa kii­na­lai­sek­si tai­ji-sym­bo­lik­si, jota ei enää miten­kään voi pais­taa kyp­säk­si. #

Pais­ta loput lätyt samaan tyy­liin jal­ka­si läpät­täes­sä her­mos­tuk­ses­ta yhä kiih­ty­vään tah­tiin niin, että ala­ker­ran naa­pu­rit voi­vat kuul­la mai­hin­noususaap­paa­si tömi­nän. #

Aloi­ta ensim­mäi­sen lätyn syö­mi­nen mie­li­puo­li­ses­ti irvis­tel­len (nor­maa­lin, aivo­vam­mai­sen tavoin irvis­te­ly­si sijas­ta), sil­lä niin paho­ja nämä ovat. Mut­ta älä väli­tä, sil­lä jäl­jel­lä on vie­lä yhdek­sän lät­tyä! #

Kun olet syö­nyt kol­man­nen lätyn, ala muis­tel­la kaik­kea pahaa, jota elä­mä­si aika­na olet teh­nyt. Mie­ti ja itke! Itke ja tie­dä, että sinä olet kai­ken sen täh­den ansain­nut olla juu­ri täs­sä, syö­mäs­sä näi­tä lätyn näköi­siä soi­ja­lie­ju­lä­jiä, joi­ta edes Itä-Afri­kan lap­set eivät suos­tui­si nie­le­mään! #

Sitt… hei, telk­ka­ris­sa on neu­le­blo­gaa­ja-van­ha­poi­ka! #

Kun olet syö­nyt kuu­den­nen lätyn, ala muis­tel­la kaik­kea pahaa, jota elä­mä­si aika­na olet jou­tu­nut koke­maan. Mie­ti ja itke! Kiroa juma­la ja hänen paras (eli ainoa) kave­rin­sa, ja huo­maa, että se toi­mii! Juma­lan paras kave­ri kato­aa ver­kos­ta yhdes­sä koko Blogs­po­tin kans­sa. Taas ker­ran. #

Lue Ruo­ka­se­huo­ra­jät­ti­muis­tios­ta vää­rän­ni­mis­ten oikei­den lät­ty­jen ohje ja juok­se sen jäl­keen pää edel­lä sei­nään kol­mes­ti miet­tien, että juu­ri nyt sinä­kin voi­sit olla onnel­li­nen syö­tyä­si lau­ta­sel­li­sen sel­lai­sia. #

Mut­ta mikä on tuo mahas­ta­si nyt kuu­lu­va omi­tu #