Vatsallatuntija, eli, Lopullinen todiste siitä että tämä blogi pyörii pelkästään oman napani ympärillä
#2145. Keskiviikko, 19. huhtikuuta 2006 klo 11.31.54, kirjoittanut Jani. 22
Minä olen mahallatuntija. Kun minua jännittää, vatsassani on perhosia kuten monilla muillakin; tunne, kuin maha ei oikein malttaisi pysyä paikallaan vaan tärisisi ja yrittäisi vaellella vähän joka suuntaan. Jännitys ei kuitenkaan ole ainoa tunne johon reagoin mahallani. #
Kun järkytyn jostain yllättävästä, kauhistuttavasta asiasta, tuntuu kuin mahani kaadettaisiin täyteen jääkylmää vettä. Tuntuu, kuin se kipristyisi kasaan ja sen sisäpinta on todellakin aistivinaan kuin jotain kylmää. Samalla ikeneni tuntuvat jännittyvän, vaikka tiedän, että sekin on mahdotonta. #
Kun saan käänteisjärkytyksen, eli tietoisuuteeni iskeytyy yhtäkkiä jotain ylitsepääsemättömän miellyttävää, on kuin vatsa täyttyisi lämpimästä ja sitä alkaa vihloa. Tunne on aivan kuin kipua, mutta, ehkä johtuen siihen liittyvistä, pelkästään miellyttävistä assosiaatioista, se ei tunnu ikävältä. Tämä on aika nurinkurista sikäli, että mikään kivun laji ei ole minusta toisaalta yhtä sietämätöntä kuin vatsakipu. #
Pääkipu tekee olon vaikeaksi, mutta siitä selviää, kun pysyy paikallaan ja yrittää jäljittää kivun täsmällisen sijainnin. Tämä kikka tuntuu ainakin minulla hävittävän koko kivun jäljettömiin. Kivut raajoissa helpottuvat kun kipeää raajaa lepuuttaa. Hammaskipuun auttaa kylmä. #
Kun vatsa on kipeä, sitä ei helpota mikään. Oloni on niin tukala, että sille vetää vertoja ainoastaan psyykkisen kivun tuottama tukaluus. Jos vatsakipu ei ole oire jostain pian tulevasta, nesteitä rajulla tavalla ulosroiskivasta kehon reaktiosta, siihen ei tunnu olevan mitään helpotusta. Mikään asento ei tunnu toistaan helpommalta, enkä vielä ole keksinyt psyykkisiä taikatemppuja sen kivun hävittämiseksi tietoisuudestani. #
Lisäksi tavalliset kipulääkkeet eivät auta vatsakipuun vaan päin vastoin aiheuttavat sitä - tosin närästys ei ole minulle se vaikein mahakivun laji, sillä sen taltuttamiseen minulla on lääkkeet, jotka toimivat. Vaikein on se epämääräinen mahakipu joka kertoo, että mahan on paha olla, muttei anna yhtään mitään sen tarkempaa tietoa siitä, että miksi niin on. #
Onneksi mahani ei ole kipeä kovinkaan usein. #
Noh, tulipa tästä lopusta köykäinen kuin jossain Apteekin hyllyltä -lehden kolumnissa. #
Minä olen toinen samanlainen. Reagoin vatsallani, mikä on yleensä surkean tympeää. Jos jännitän tai hermoilen jotakin, vatsa temppuilee (ja jos hermoilen tarpeeksi, se menee sekaisin… TMI). Jos on psyykkisesti oikein paha olla, ylävatsa muuttuu tiukaksi rutuksi ja tuntuu, että on vaikea hengittää.
Vaihtaisin vatsalla reagoimisen päällä reagoimiseen anytime. :/
Minulla hermoilu ei onnekseni niin pahasti vaikuta että vatsa menisi ihan sekaisin, mutta toisaalta minä olen jo niin kauan vältellyt kaikkea kovasti hermostuttavaa, etten oikeastaan osaa varmasti sanoa, johtuuko se vain siitä, ettei riittävän hermostuttavia tilanteita ole tullut eteen.
Jossain vaiheessa suunnittelin kuvaavani oman talouteni asukkaiden navat.. Ehdit onneksi ensin ja nyt tiedän, ettei se olisi ollut kovin hyvä idea. Kiitos verkkokalvokummituksesta. En kestä katsoa.
:D
Kiittäisit ennemminkin siitä, että päätin sitten lopulta jättää sen perinteisen suurennetun version laittamatta ja linkittämättä tuohon pikkukuvaan! :)
No, kiitänpä sitten siitäkin. Kiitos.
Olet hyvä. Ole hyvä.
Tätä kirjoitusta oli jollakin tapaa huvittavaa lukea krapulassa.
Ei, se oli aivan hirveää. Minuun sattuu.
Voi. Tässä sinulle lohdutukseksi kuva rukoilevasta sammakosta.
Tuo siun napasi näyttää ihan siltä, että siihen tekisi mieli tökätä sormi ja kutkuttaa. Ei sillä kyllä mahakipu lievity. Paranehan!
Minulla kävi mielessä tuota kirjoittaessani, että syntyyköhän tästä nyt sellainen vaikutelma, että minulla on maha kipeä juuri nyt, ja että pitäisikö sitä vaikutelmaa lieventää, koskei ole. Kävi siis mielessä, eikä näköjään koskaan johtanut mihinkään se mielijohde.
Minulla siis ei ole maha kipeä… no, aamulla oli vähäsen, mutta vain niin lyhykäisen aikaa, etten lamaantunut siitä, vaan päin vastoin sain inspiraation tämän kirjoittamiseen.
Nyt minä sen sijaan siivoan kuin hullu!
Toivottavasti kuvasta muuten käy ilmi miten komeat piilovatsalihakset minulla on.
Aijahas :) Minullakin on piilovatsalihakset ja lisäksi reikä maarussa! (Hiki päässä nähräsin äsken ruosteisilla tongeilla napakoruni irti.)
Minä olen vähän sitä mieltä, että kaikki tulee tehdä hullunkiilto silmissä, eritoten siivous!
Ai se oli oikeasti sun napa? :) Petyin, kun sitä klikkaamalla ei tullut isompaa ja ajattelin sitten sen olevan jokin muu napa.
Mulla on melkeinpä aina jonkinlaisia tuntoja mahassa. Harvoin silti niin, että sattuisi.
Siä: Aijaijaijai! Tekikö edes yhtään kipeää? (Sehän se on tarkoituskin…)
norsis: Minunpa hyvinkin! Meinasin jo ottaa kuvan Wikipediasta, mutta sitten tajusin, että minullahan on oikein hieno omakin esimerkkikappale, joten miksen ottaisi kuvaa siitä.
Navat on hassuja :)
Pyysin kyllä tissejä, mutta kaipa se on tähän sitten tyydyttävä. :)
Senkin hupakko! Ei tietenkään, sehän on kierteillä varustettu. Sitäpaitsi, tiedän yhden jutun ranteissa joka sattuu pitkään, vaikkei ole ollut tarkoituskaan! :F
rope: No tissithän on näytetty jo… tai no ainakin toinen niistä hienossa kokovartalosivuprofiilissani.
Siä: Tuohan kuulostaa suorastaan… no, jos en tietäisi mistä on kyse, niin voisin luulla, että… no, joka tapauksessa.
Soli hyvä se sammakko. Varsin pyhää, varsin pyhää. Navoissa on jotain ällöttävän kummallisen kiehtovaa, useiden ihmisten mielestä. Isosiskoni joskus sanoi että minun napani näyttää haulikolla ammutulta. Niin ja ei, minulla ei ole monta kymmentä randomly asettunutta napaa ympäri mahaani, vaan tarkoitus oli kai se, että se hänen mielestää näytti isolta navalta. P*ntele.
Ravut usein elävät mahallaan, en tiedä oletko rapu, mutta niin se usein on. Itsekin, mutta en niin rajusti.
Olen neitsyt. Muistaakseni meille olivat kaiken maailman neuroosit ominaisia.
[…] Koska minä olen vatsallatuntija, en luultavasti kykenisi nauttimaan vuoristoradalla ajelusta. Kaiken sen kiemurtelun aikana ja varsinkin jälkeen minun olisi mahdotonta saada vatsaani uskomaan, että Maan vetovoima on edelleen voimassa. […]