Suudelmasi ei haihdu milloinkaan
#2160. Keskiviikko, 26. huhtikuuta 2006 klo 16.11.31, kirjoittanut Jani. 13
Muistan pelänneeni epämääräisesti ja kauan, mutten syvästi. #
Muistan, kun kerrottiin sankareista, jotka läksivät sammuttamaan reaktoria tietäen menehtyvänsä sen seurauksiin. #
En muista missä olin kaksikymmentä vuotta sitten tänä päivänä. Muistan silti Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta sen, kun televisiossa näytettiin yhä uudestaan ja uudestaan sitä helikopterikuvaa reaktorista. Olin silloin kuusivuotias. #
Onnettomuuskuvauksen ohella Wikipedian luettelo ydinonnettomuuksista ja artikkeli INES-luokituksista saa kaikki ihokarvani ja nännini pärähtämään pystyyn. #
Myöskin Dyro ja -C- muistelevat. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]17:27[/klo] Lisäsin Dyro- ja -C- -linkit.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Ja Ainailona kans. Oma oloni oli silloin aika epätodellinen: insinöörisihminen ja ydinvoiman kannattaja, mutta myös päivän vanhan pojan (ja sen kolme vuotta vanhemman veljen) äiti. Se oli kaunis kevät. Ja kuitenkin auringon paisteen takana näkyi outo uhka. Mikä se sellainen vaara on, jota ei edes näe?