Suudelmasi ei haihdu milloinkaan
#2160. Keskiviikko, 26. huhtikuuta 2006 klo 16.11.31, kirjoittanut Jani. 13
Muistan pelänneeni epämääräisesti ja kauan, mutten syvästi. #
Muistan, kun kerrottiin sankareista, jotka läksivät sammuttamaan reaktoria tietäen menehtyvänsä sen seurauksiin. #
En muista missä olin kaksikymmentä vuotta sitten tänä päivänä. Muistan silti Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta sen, kun televisiossa näytettiin yhä uudestaan ja uudestaan sitä helikopterikuvaa reaktorista. Olin silloin kuusivuotias. #
Onnettomuuskuvauksen ohella Wikipedian luettelo ydinonnettomuuksista ja artikkeli INES-luokituksista saa kaikki ihokarvani ja nännini pärähtämään pystyyn. #
Myöskin Dyro ja -C- muistelevat. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]17:27[/klo] Lisäsin Dyro- ja -C- -linkit.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Ja Ainailona kans. Oma oloni oli silloin aika epätodellinen: insinöörisihminen ja ydinvoiman kannattaja, mutta myös päivän vanhan pojan (ja sen kolme vuotta vanhemman veljen) äiti. Se oli kaunis kevät. Ja kuitenkin auringon paisteen takana näkyi outo uhka. Mikä se sellainen vaara on, jota ei edes näe?
Sehän siinä oli pienestä lapsestakin varmaan pelottavinta. Kun se on niin kuin muutkin pelottavat asiat silloin, näkymätön. Mutta sillä erotuksella, että tätä näkymätöntä pelkäävät aikuisetkin.
Muistan, kun äiti sai raivarin, kun pulkittiin ojassa - ei saa, kun tulee säteilyä, ettekötenytymmärrä?!? Mihinkään ei olis saanu koskea - leiki siinä sitten… Äiti panosti myös kaupassa ostamalla vain ruokaa, joka oli tuotettu mahdollisimman kaukana. Säilykehedelmiä Egyptistä - otetaanpa useampi purkki! Säilykkeitä tuli syötyä aika paljon. Puuron sijaan saatiin myös eka kertaa kaurapuuron tilalla muroja, nekun oli Ameriikan maissista tehtyjä. Mutta kevät ja kesä oli lämpöiset ja aurinkoiset. Jotenkin koko hommasta jäi kuva, että ei oikeen tuo tiedotuspuoli pelannut. Näin jälkikäteen, kun tuumasee, tosin olin silloin vielä alle puolet nykyisestä painostani.
Muistan kun puhuttiin sienistä ja vissiin poronlihastakin, mutten kyllä muista että vaikuttiko se sitten loppujen lopuksi ruokavalioon meillä mitenkään. Turhan hysteerisiä ei meillä onneksi tuollaisten kanssa ole koskaan oltu.
aika kiintoisa tietolähde tuo wikipedia. olen lukenut mielenkiintoisia juttuja siitä, miten tehokkaasti sitä jatkuavsti muutetaan joidenkin tahojen mielipiteiden mukaiseksi, vaikka kaikki periaatteessa saavatkin sinne juttuja korjata (ja seurata, miten muutamassa tunnissa kaikki on korjattu entiselleen). mutta eipä siitä sen enempää!
jäin vähän miettimään tuota Harrisburgia. että “Historian toiseksi pahin ydinvoimalaitosonnettomuus”, mutta kuitenkaan “Vaaraa ympäristölle tai henkilövahinkoja ei aiheutunut”. aika mielenkiintoista. ydinvoimahan on sitten ihan kamalan turvallista, jos historian toiseksi pahimmasta onnettomuudesta ei ollut yhtään mitään haittaa kenellekään.
Tuo kiinnitti muuten minunkin huomioni, varsinkin, kun Tokaimuran onnettomuudessa kaksi kuoli ja “yli 400” altistui säteilylle. Silti Tokaimuran tapahtuma on INES 4 ja Three Mile Islandin tapahtuma INES 5. Luokittelun perusteena ei siis ole aiheutuneet vahingot vaan ilmeisesti jonkinlainen arvio siitä kuinka pitkälle tapahtumat etenivät ennen kuin ne saatiin hallintaan.
Minua vaivasi tuossa ydinonnettomuusluettelossa se, ettei siinä mainittu Sosnovyi Borista mitään. Mutta en sitten löytänyt Googlella kuin tämän tiedon. Eli ilmeisesti onnettomuutta itse laitoksessa on vain odotettu. Viimeeksi aktiivisesti vuosituhannen vaihtuessa, jolloin jodi-tabletit menivät hyvin kaupaksi..
Ja ilmeisesti tosiaan näköjään jätteenkäsittelylaitoksessa tapahtuneita ongelmia ei sitten lasketa, vaikka se laitos sijaitsisikin ydinvoimalan alueella. Kiitos linkistä ja Sosnovyi Borin esiintuomisesta, ei käynyt itselläni mielessäkään tässä yhteydessä jostain syystä.
Tšernobylin lisäksi kuolonuhreja vaatineet ydinonnettomuudet ovat usein olleet Tokaimuran kaltaisia kriittisyysonnettomuuksia, joista on olemassa mielenkiintoisia kuvauksia (PDF).
Tuo Wikipedian suomenkielinen juttu Tšernobylistä olisi oivaa materiaalia medialukutaidon oppitunnille, niin selvä asenne siellä rivien välissä siinä on.
Kriittisyysonnettomuus oli mulle uusi käsite, kiitos siitä ja linkistä.
Äh, en mä nyt halua ajatella mitään medialukutaitoa. Haluan vaan fiilistellä näissä reaalimaailman kasarikauhutunnelmissa, joita Tšernobylin ajatteleminen mulle niin tehokkaasti tuottaa.
Kriittisestä massasta:
olin kerran tutustumiskäynnillä ABB:n ydinpolttoaineen valmistuslaitoksella Ruotsissa. Yksi mieleeni jääneitä juttuja oli, että raaka-ainesäiliöiden keskikohdalle oli hitsattu säiliön ympäröivät kehät, jotka estivät säiliöiden sijoittamisen niin lähelle toisiaan, että kriittinen massa ylittyisi ja ketjureaktio alkaisi.
Cool!
se oli kauheaa kun kuulin että tuollainen kauhea onnettomuus oli tapahtunut :( tuntui niin kauhean pahalta, Yht´äkkiä kaikki vaan katoaa. Noin ja tosta vaan… itse olen tutkinut asiaa joka kantilta ja olen yrittänyt selvittää syytä, mutten ole mikään tutkia. Ajattelen vaan miten pahalta on tuntunut jättää nuin vain nopeasti oma koti ja lähteä omasta kaupungista. :) hyvää uutta vuotta.. muistetaan heidät aina!