There were plants and birds and rocks and things
#2258. Torstai, 15. kesäkuuta 2006 klo 18.33.27, kirjoittanut Jani. 8
Linja-autoissakin pitää nykyisin lain mukaan pitää turvavöitä ja pitkänmatkanautojen kuskien epäkiitollisena tehtävänä näyttää olevan tästä asiasta muistuttaminen aina matkan alussa. Eivät nuo näyttäneet sentään tarkistamaan lähtevän, ja pitkänmatkanautojen kuskit ovat muutenkin paljon leppoisampaa väkeä kuin paikallisliikenteen kuskit, joten en osaa oikein kuvitella että kuski tulisi ärjymään vyöttömälle matkustajalle. #
Kyllä minä silti pidin niitä vöitä silloin kun se minulle sopi, mikä oli varmaan suurin osa kilometreistä. Lähtiessä vain ei paljon huvittanut, kun silloin aamukuudelta minä varaan aina peräpenkin itselleni ja retkotan siellä sitten poikittain, vaikken nukkumaan koskaan olekaan kyennyt. #
Minä vain en jotenkin luota niihin pelkästään vaakatasossa oleviin vöihin, jotka tulevat vyötäisille. Mitä, jos sellaisella on kiinni, ja singahtaa eteenpäin? Silloinhan se vyötärö jää paikoilleen, ja kun selkärangan venyvyys on varsin vajavainen, siitä syntyy silmänräpäyksessä jotakuinkin peräaukon kohdalla keskipistettään pitävän ympyrän säde, jonka kehällä pää matkustaa muutaman sekunnin kymmenyksen aikana eteen ja alaspäin, kunnes osuu edellä olevan penkin selkänojaan. Silloin keskipakoisvoima muuttuu niskarusautusvoimaksi ja se on henki pois. #
Niinpä minä varasin aina tilaisuuden tullen itselleni sen penkin, joka on siinä keskisyvennyksen takana. Siinä on nimittäin ihan oikeat, vyötärön lisäksi myöskin olkapään ja rintakehän yli menevät vyöt. Siinä tuntuu olo turvalliselta. Jopa turvallisemmalta kuin on tarkoitus; huomasin, että siinä vöihin köytettynä sitä istui jotenkin ryhdikkäämmin. Tai sitten tämä on taas vain niitä minun perversioitani, että haluan olla liikkumattomaksi köytettynä. #
Toinen perversioni ovat autojen verhoilut. Muistan jo pienestä sen hypnoottisen vaikutuksen, joka niiden näkemisellä on. Olen jo jonkin aikaa haaveillut, että rupeaisin valokuvaamaan niitä, koska ne vaihtuvat tasaisin väliajoin ja vanhojen verhoilukuvioiden näkemisellä saattaisi ehkä saada aikaan samanlaisia nostalgia-aaltoja kuin tuoksuilla. (Nahkasohvan tuoksu? Uuden auton tuoksu? Päiväkodin tuoksu? Anyone?) #
Eilen päätin ruveta toteuttamaan tätä haavettani, mutta tulin sitten näköjään loppujen lopuksi kuvanneeksi vain Möllärin penkin 773 kilometrin matkani ensimmäisellä etapilla ja Pohjolan Turistiauton penkin sen viimeisellä. Möllärissä ei muuten ollut turvavöitä ollenkaan. #
Rovaniemeltä Kemiin matkustin Ketosen autossa, joka rupesi hajoamaan Torniossa, ja joka tästä syystä vaihdettiin Heiskasen autoon siellä Kemissä. Tämän häslingin takia lähdimme Kemistä kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Se puolestaan aiheutti lievää ahdistusta, koska jatko Oulusta (se Pohjolan Turistiauto) lähti aikataulun mukaan viisitoista minuuttia Ketosen perillesaapumisen jälkeen. #
Reipas ja noheva Ketosen kuljettaja piti meidät matkustajat koko autonvaihtohässäkän ajan kiitettävästi tilanteen tasalla kuulutuksillaan. Lopulta hän myös hoiti homman kotiin oikaisemalla moottoritien kautta niin, että perillä jäi auton vaihtamiseenkin vielä viisi minuuttia aikaa. #
Pahemmin meinasin myöhästyä paikallisesta täällä perillä, kun se oli lähdössä torilta ennen aikojaan. Onneksi joku muukin oli pysäkillä, että se ylipäänsä pysähtyi. #
Jyväskylässä taivas oli tulessa. #
Ihan mielenkiinnosta: kuinka kauan tuo matkasi yhteen suuntaan kestää? Todennäköisesti kauan, niin voin sitten ajatella sitä aina, jos alkaa angstattaan oma neljätuntinen bussimatka kotikotiin.