Lin­ja-autois­sa­kin pitää nykyi­sin lain mukaan pitää tur­va­vöi­tä ja pit­kän­mat­ka­nau­to­jen kus­kien epä­kii­tol­li­se­na teh­tä­vä­nä näyt­tää ole­van täs­tä asias­ta muis­tut­ta­mi­nen aina mat­kan alus­sa. Eivät nuo näyt­tä­neet sen­tään tar­kis­ta­maan läh­te­vän, ja pit­kän­mat­ka­nau­to­jen kus­kit ovat muu­ten­kin pal­jon lep­poi­sam­paa väkeä kuin pai­kal­lis­lii­ken­teen kus­kit, joten en osaa oikein kuvi­tel­la että kus­ki tuli­si ärjy­mään vyöt­tö­mäl­le mat­kus­ta­jal­le. #

Kyl­lä minä sil­ti pidin nii­tä vöi­tä sil­loin kun se minul­le sopi, mikä oli var­maan suu­rin osa kilo­met­reis­tä. Läh­ties­sä vain ei pal­jon huvit­ta­nut, kun sil­loin aamu­kuu­del­ta minä varaan aina perä­pen­kin itsel­le­ni ja ret­ko­tan siel­lä sit­ten poi­kit­tain, vaik­ken nuk­ku­maan kos­kaan ole­kaan kyen­nyt. #

Minä vain en joten­kin luo­ta nii­hin pel­käs­tään vaa­ka­ta­sos­sa ole­viin vöi­hin, jot­ka tule­vat vyö­täi­sil­le. Mitä, jos sel­lai­sel­la on kiin­ni, ja sin­gah­taa eteen­päin? Sil­loin­han se vyö­tä­rö jää pai­koil­leen, ja kun sel­kä­ran­gan veny­vyys on var­sin vaja­vai­nen, sii­tä syn­tyy sil­män­rä­päyk­ses­sä jota­kuin­kin perä­au­kon koh­dal­la kes­ki­pis­tet­tään pitä­vän ympy­rän säde, jon­ka kehäl­lä pää mat­kus­taa muu­ta­man sekun­nin kym­me­nyk­sen aika­na eteen ja alas­päin, kun­nes osuu edel­lä ole­van pen­kin sel­kä­no­jaan. Sil­loin kes­ki­pa­kois­voi­ma muut­tuu nis­ka­rusau­tus­voi­mak­si ja se on hen­ki pois. #

Niin­pä minä vara­sin aina tilai­suu­den tul­len itsel­le­ni sen pen­kin, joka on sii­nä kes­ki­sy­ven­nyk­sen taka­na. Sii­nä on nimit­täin ihan oikeat, vyö­tä­rön lisäk­si myös­kin olka­pään ja rin­ta­ke­hän yli mene­vät vyöt. Sii­nä tun­tuu olo tur­val­li­sel­ta. Jopa tur­val­li­sem­mal­ta kuin on tar­koi­tus; huo­ma­sin, että sii­nä vöi­hin köy­tet­ty­nä sitä istui joten­kin ryh­dik­kääm­min. Tai sit­ten tämä on taas vain nii­tä minun per­ver­sioi­ta­ni, että haluan olla liik­ku­mat­to­mak­si köy­tet­ty­nä. #

Toi­nen per­ver­sio­ni ovat auto­jen ver­hoi­lut. Muis­tan jo pie­nes­tä sen hyp­noot­ti­sen vai­ku­tuk­sen, joka nii­den näke­mi­sel­lä on. Olen jo jon­kin aikaa haa­veil­lut, että rupe­ai­sin valo­ku­vaa­maan nii­tä, kos­ka ne vaih­tu­vat tasai­sin välia­join ja van­ho­jen ver­hoi­lu­ku­vioi­den näke­mi­sel­lä saat­tai­si ehkä saa­da aikaan saman­lai­sia nos­tal­gia-aal­to­ja kuin tuok­suil­la. (Nah­ka­soh­van tuok­su? Uuden auton tuok­su? Päi­vä­ko­din tuok­su? Any­one?) #

 #

Eilen pää­tin ruve­ta toteut­ta­maan tätä haa­vet­ta­ni, mut­ta tulin sit­ten näkö­jään lop­pu­jen lopuk­si kuvan­neek­si vain Möl­lä­rin pen­kin 773 kilo­met­rin mat­ka­ni ensim­mäi­sel­lä eta­pil­la ja Poh­jo­lan Turis­ti­au­ton pen­kin sen vii­mei­sel­lä. Möl­lä­ris­sä ei muu­ten ollut tur­va­vöi­tä ollen­kaan. #

Rova­nie­mel­tä Kemiin mat­kus­tin Keto­sen autos­sa, joka rupe­si hajoa­maan Tor­nios­sa, ja joka täs­tä syys­tä vaih­det­tiin Heis­ka­sen autoon siel­lä Kemis­sä. Tämän häs­lin­gin takia läh­dim­me Kemis­tä kak­si­kym­men­tä minuut­tia myö­häs­sä. Se puo­les­taan aiheut­ti lie­vää ahdis­tus­ta, kos­ka jat­ko Oulus­ta (se Poh­jo­lan Turis­ti­au­to) läh­ti aika­tau­lun mukaan vii­si­tois­ta minuut­tia Keto­sen peril­le­saa­pu­mi­sen jäl­keen. #

Rei­pas ja nohe­va Keto­sen kul­jet­ta­ja piti mei­dät mat­kus­ta­jat koko auton­vaih­to­häs­sä­kän ajan kii­tet­tä­väs­ti tilan­teen tasal­la kuu­lu­tuk­sil­laan. Lopul­ta hän myös hoi­ti hom­man kotiin oikai­se­mal­la moot­to­ri­tien kaut­ta niin, että peril­lä jäi auton vaih­ta­mi­seen­kin vie­lä vii­si minuut­tia aikaa. #

Pahem­min mei­na­sin myö­häs­tyä pai­kal­li­ses­ta tääl­lä peril­lä, kun se oli läh­dös­sä toril­ta ennen aiko­jaan. Onnek­si joku muu­kin oli pysä­kil­lä, että se yli­pään­sä pysäh­tyi. #

Jyväs­ky­läs­sä tai­vas oli tules­sa. #