marginaali

Hyppyrit

#2273. Keskiviikko, 21. kesäkuuta 2006 klo 20.31.58, kirjoittanut Jani.

Minä haa­vei­len jär­jes­tyk­ses­tä, jär­jes­tä­mäs­tä­ni elä­mäs­tä, jär­jel­li­syy­des­tä, sii­tä, että jos­tain oli­si jotain hyö­tyä, että jokin kan­nat­tai­si. Kuvit­te­len, että minul­la oli­si pää­mää­riä, että elä­mäl­lä oli­si jokin tar­koi­tus, uskon­nol­li­nen, ideo­lo­gi­nen, hen­ki­lö­koh­tai­nen, sosi­aa­li­nen, mitä tahan­sa. Sel­lai­sen kuvit­te­le­mi­nen syn­nyt­tää het­kek­si läm­pöi­sen tun­teen sisäl­lä­ni. Samal­la taval­la ilah­dun kun kek­sin jon­kin lyhyen täh­täi­men pää­mää­rän, jotain, jon­ka ajat­te­le­mi­nen ilah­dut­taa, elo­ku­van, syö­mi­sen, jotain. #

Pie­ne­nä raken­net­tiin hie­kas­ta hyp­py­rei­tä pyö­ril­le. Kun pol­ki pyö­rään­sä vauh­dil­la koh­ti hyp­py­riä, sitä kuvit­te­li len­tä­vän­sä hur­jan pit­käl­le, mut­ta heti etu­ren­kaan alle jää­des­sään hiek­ka­ka­sa hajo­si, eikä sitä nyt­käh­dys­tä oli­si edes hypyk­si keh­dan­nut nimit­tää. #

Kun minä kuvit­te­len jotain hyvää, minä olen mat­kal­la koh­ti hyp­py­riä, näen itse­ni len­tä­mäs­sä hyp­py­ris­tä pon­nah­ta­nee­na. Ja sit­ten etu­pyö­rä osuu hiek­kaan, hiek­ka antaa perik­si, ei ole mitään, mis­tä pon­nis­taa, hyp­pyä ei tule­kaan, tulee vain mitä­tön nyt­käh­dys, pet­ty­mys. #

 
•)) 14 kommenttia postaukselle Hyppyrit. ↩
  1. #8908. Torstai, 22. kesäkuuta 2006 klo 3.00.49, kirjoittanut Kuraattori.
    Kuraattori

    Koe ole­va­si haas­tet­tu tuo­hon 3 valo­ku­vaa jot­ka muis­tut­ta­vat itseäsi-meemiin.

  2. #8909. Torstai, 22. kesäkuuta 2006 klo 10.16.31, kirjoittanut Kirsti.
    Kirsti

    Minus­ta tun­tuu ettet sinä joten­kin vain tun­nis­ta sitä hyp­pyä­si kun olet virit­ty­nyt odot­ta­maan jotain muu­ta. Se hyp­py on taval­laan tapah­tu­nut jo aikai­sem­min, sii­nä vai­hees­sa kun olet kes­kit­ty­nyt ajat­te­le­maan jotain hyvää. Se on tär­ke­ää että haluat aja­tel­la hyviä asioi­ta, ei se että sii­tä seu­raa vain vaa­ti­ma­ton tössähdys.

  3. #8910. Torstai, 22. kesäkuuta 2006 klo 11.06.18, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Vaik­ka arvos­tan­kin sitä hyvän enna­koin­nis­ta tule­vaa hyvää miel­tä, niin minus­ta sen ei pitäi­si olla koh­tuu­ton ole­tus, että myös se enna­koi­tu hyvä sit­ten koh­dal­le tul­les­saan tun­tui­si hyväl­tä. Tämä sik­si, että aina­kin minul­la tie­toi­suus sen mität­tö­myy­des­tä on jo siir­ty­nyt sii­hen enna­koin­tiin­kin, tuho­ten sen­kin mie­li­hy­vän heti alkuunsa.

  4. #8911. Torstai, 22. kesäkuuta 2006 klo 11.07.02, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Kuraat­to­ri: Yksi on mie­les­sä­ni heti, mut­ta kol­men kasaan saa­mi­sek­si täy­tyy vähän miettiä.

  5. #8912. Torstai, 22. kesäkuuta 2006 klo 14.11.37, kirjoittanut Kirsti.
    Kirsti

    Ymmär­rän. Sil­ti ajat­te­len että pers­pek­tii­viä kan­nat­tai­si siir­tää pois sii­tä hyp­py­ris­tä sii­hen mitä on ennen hyp­py­riä. Sanot että aja­tus tar­koi­tuk­ses­ta jne. syn­nyt­tää läm­pöi­sen tun­teen sisäl­lä­si. Eikö kan­nat­tai­si kui­ten­kin yrit­tää kes­kit­tyä sii­hen, miet­tiä mit­kä asiat täs­mäl­leen ovat sel­lai­sia jot­ka herät­tä­vät nii­tä läm­pöi­siä tun­tei­ta. Ja kuun­nel­la jos niil­lä asioil­la oli­si jokin vies­ti sinul­le. Eikä tar­vit­si­si­kaan men­nä sin­ne hyp­py­ril­le tös­säh­tä­mään, vaan voi­si ottaa jon­kin toi­sen suun­nan, sel­lai­sen suun­nan jon­ka olet itse valin­nut ja jät­tää sen hyp­py­rin omaan arvoonsa.

  6. #8913. Torstai, 22. kesäkuuta 2006 klo 14.17.19, kirjoittanut Kirsti.
    Kirsti

    Kos­ka siis minä näen sen niin, että tuo läm­pöi­nen tun­ne, joka tulee esim. elä­män tar­koi­tuk­sen ajat­te­le­mi­ses­ta on jo itses­sään pal­kin­to. Kysy­mys on sii­tä kuin­ka sen läm­pöi­sen tun­teen saa kes­tä­mään hiu­kan pidem­pään. Minun mie­les­tä­ni siten että heit­tää epäi­lyk­sen­sä narik­kaan ja läh­tee seu­raa­maan nii­tä asioi­ta jois­ta se läm­pöi­nen tun­ne tulee.

  7. #8914. Torstai, 22. kesäkuuta 2006 klo 14.33.51, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Vaan kun se sit­ten puo­les­taan, että sul­jen sil­mä­ni sil­tä, mitä on siel­lä edes­sä­päin (se pet­ty­mys), tun­tuu jul­mal­ta itse­pe­tok­sel­ta. Oli­sin var­mas­ti onnel­li­nen, jos pys­tyi­sin sii­hen, ja uskon, että juu­ri niin täs­sä maa­il­mas­sa onnel­li­si­na elä­vät ihmi­set teke­vät­kin joko tie­täen pet­tä­vän­sä itse­ään tai sit­ten kyvyt­tö­myy­des­tään kat­soa sil­miin nii­tä pet­ty­myk­siä, mitä kaik­ki edel­tä­kä­sin hyväl­tä tun­tu­vat asiat lopul­ta ovat.

    Tar­tun vie­lä tuo­hon vii­mei­seen virk­kee­see­si: kun se läm­pöi­nen tun­ne tulee juu­ri sii­tä asioi­den etu­kä­teen kuvit­te­le­mi­ses­ta, ja jos läh­tee seu­raa­maan nii­tä kuvi­tel­mi­aan niin sil­loin­han se on juu­ri sitä, että pus­kee sit­ten pää edel­lä koh­ti sitä hiek­ka­hyp­py­riä. Epäi­lys­ten narik­kaan heit­tä­mi­nen on kuin ampui­si itse­ään jal­kaan, kos­ka se pet­ty­mys siel­tä tulee kum­min­kin, kat­soi sitä sit­ten sil­miin tai ei.

    (Toi­vot­ta­vas­ti en vai­ku­ta viha­mie­li­sel­tä täs­sä vas­taan vään­täes­sä­ni, sil­lä en ole sitä ollen­kaan, ja tämä on minus­ta oikein miel­lyt­tä­vä keskustelu.)

  8. #8915. Torstai, 22. kesäkuuta 2006 klo 15.37.45, kirjoittanut Kirsti.
    Kirsti

    Mark­ku Oja­nen, jota on titu­lee­rat­tu onnel­li­suus­pro­fes­so­rik­si­kin, on muu­ten mai­nin­nut juu­ri tuos­ta, että onnel­li­seen elä­mään vaa­di­taan sopi­va mää­rä itse­pe­tos­ta. Ja että masen­tu­nei­den ongel­ma on juu­ri sii­nä, että heil­lä on niin rea­lis­ti­nen käsi­tys maa­il­mas­ta ja omis­ta kyvyis­tään. Uskon että hän on oikeas­sa. Ja ajat­te­len, että sopi­va mää­rä itse­pe­tos­ta on vält­tä­mä­tön asia jot­ta jak­sam­me elää. Että siis minus­ta mei­dän pitäi­si taval­laan pääs­tää tuo itse­pe­tos pannasta.

    Mut­ta siis sik­si minä täs­tä nyt puhun kun itsel­lä on se koke­mus, että kun uskal­taa men­nä sen mukaan mikä tun­tuu hyväl­tä ja min­kä kokee oikeak­si, kun uskal­taa heit­täy­tyä sen varaan ja antaa sen vai­kut­taa elä­mään­sä, niin sitä pet­ty­mys­tä ei tule­kaan. Että siis jos jon­kin asian (pää­mää­rä, tar­koi­tus) miet­ti­mi­nen aiheut­taa sinul­le läm­pöi­sen tun­teen, niin eikö kan­nat­tai­si poh­tia sitä asi­aa enem­män? Miet­tiä mil­lai­nen pää­mää­rä, mil­lai­nen tar­koi­tus. Mil­lai­sia asioi­ta teke­mäl­lä voi­si lähes­tyä näi­tä asioita.

    Et sinä viha­mie­li­sel­tä vai­ku­ta. Minä var­maan vai­ku­tan hir­veäl­tä van­hal­ta jank­kaa­jal­ta joka ei tajua itses­tään sel­viä jut­tu­ja, ja vali­tet­ta­vas­ti myös olen sellainen.

  9. #8916. Torstai, 22. kesäkuuta 2006 klo 15.56.15, kirjoittanut Jani.
    Jani

    “Että siis minus­ta mei­dän pitäi­si taval­laan pääs­tää tuo itse­pe­tos pannasta.”

    Ongel­ma muut­tuu siis kysy­myk­sek­si arvo­maa­il­mas­ta: vali­ta­ko rehel­li­syys ja onnet­to­muus vai itse­pe­tos ja sen avul­la jak­sa­mi­nen. Petol­li­suus ei minul­le sinän­sä ole mikään ongel­ma; olen nimit­täin näi­tä­kin asioi­ta pyö­ri­tel­lyt omas­sa pääs­sä­ni ja mui­den­kin kans­sa niin mon­ta ker­taa, ettei tämä oikeas­ti ollut mikään uusi joh­to­pää­tös minulle.

    Itseä­ni en kui­ten­kaan aina­kaan nykyi­sel­lä­ni kyke­ne pet­tä­mään niin perus­teel­li­ses­ti, että voi­sin olla onnel­li­nen. Sen ver­ran teen sitä jat­ku­vas­ti, että pysyi­sin hen­gis­sä - siis uskot­te­len itsel­le­ni, että syö­mi­nen, herää­mi­nen, nuk­ku­mi­nen, yli­pään­sä mikään kan­nat­taa, vaik­kei tosia­sias­sa kan­na­ta, jot­ta ole­mas­sao­lo­ni jat­kui­si, kos­ka en halua tuot­taa mene­tyk­se­ni tus­kaa niil­le, jot­ka minus­ta välittävät.

    (Sii­nä­pä sitä on surul­lis­ta elä­mää kerrakseen.)

    Luu­len, että nyt ymmär­rän mitä tar­koi­tat tuol­la heit­täy­ty­mi­sel­lä. Se on erään­lais­ta zeniä, kes­kit­ty­mis­tä juu­ri tähän het­keen piit­taa­mat­ta sii­tä, mitä on edes­sä­päin, jol­loin sitä pet­ty­mys­tä ei tulekaan.

    Tosia­sias­sa en usko sen toi­mi­van noin: kyl­lä se pet­ty­mys tulee, mut­ta sitä ei vain sel­lai­sek­si tun­nis­ta, kos­ka mie­li askar­te­lee sil­lä het­kel­lä, joka ilman sitä heit­täy­ty­mis­tä oli­si se pet­ty­myk­sen het­ki, taas eri asioi­den parissa.

    Täs­tä pitäi­si kehit­tää joku uusi ver­taus­ku­va jot­ta sen voi­si haka­ta kiveen.

    (Etkä sinä kyl­lä mil­tään jank­kaa­jal­ta vai­ku­ta muu­ta kuin ilmei­ses­ti tuon späm­mi­suo­ti­men mie­les­tä kun se jumit­taa kom­ment­ti­si sys­te­maat­ti­ses­ti moderointiin.)

  10. #8917. Torstai, 22. kesäkuuta 2006 klo 17.00.53, kirjoittanut Kirsti.
    Kirsti

    Tv-auk­to­ri­teet­ti­ni dr Phil kysyy aina vie­rail­taan: tah­dot­ko olla oikeas­sa vai onnel­li­nen? Minus­ta hänen oival­luk­sen­sa on sukua tuol­le itse­pe­tos­ju­tul­le. Ja kysy­mys mie­les­tä­ni on juu­ri sii­tä. Jos tah­dot olla onnel­li­nen, sit­ten pitää teh­dä jotain eri taval­la kuin tähän asti.

    Itse en koe onnel­li­suu­den ja rehel­li­syy­den ole­van vaka­vas­sa ris­ti­rii­das­sa kes­ke­nään, pait­si että tun­nis­tan kyl­lä lie­vän itse­pe­tok­sen psyyk­ki­se­nä suo­jauk­se­na. Vaik­ka yli puo­let elä­mäs­tä­ni on taka­na, en päi­vit­täin vai­vaa pää­tä­ni ajat­te­le­mal­la kuo­le­maa enkä sitä että olen menet­tä­nyt nuo­ruu­den kukois­tuk­se­ni ym. Nois­ta­han asiois­ta kuu­lui­si ihmi­sen olla epä­toi­voi­nen myös, mut­ta joten­kin nii­tä vain ei väli­tä niin poh­jia myö­ten aja­tel­la aina­kaan joka päivä.

    Niin, zeniä­pä hyvin­kin. Ja sitä että kuun­te­lee sisin­tään, miet­tii mitä kai­paa ja yrit­tää sit­ten kul­kea sitä kai­paus­taan koh­ti eikä pois­päin sii­tä. Kul­kea kai­paus­taan koh­ti vaik­ka jär­ki ja elä­män­ko­ke­mus kuis­ki­vat­kin kor­vaan että ei kan­na­ta, pet­ty­myk­siä tulee kui­ten­kin tai vähin­tään­kin kaik­ki pitä­vät hulluna.

    Ja siis onko sil­lä pet­ty­myk­sen tule­mi­sel­la mitään väliä jos et sitä enää pet­ty­myk­sek­si tun­nis­ta? Ja minun koke­muk­se­ni mukaan sii­nä käy juu­ri niin.

  11. #8918. Perjantai, 23. kesäkuuta 2006 klo 11.50.31, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Ah, dr. Phil, tuo tele­vi­sion Vih­tor Piss.

  12. #8919. Lauantai, 24. kesäkuuta 2006 klo 12.44.47, kirjoittanut manis.
    manis

    Sinä­pä zen sanoit. Minus­ta tuo kuu­los­taa ihan ensim­mäi­sel­tä budd­ha­lai­suu­den nel­jäs­tä perus­to­tuu­des­ta: elä­mä on luon­teel­taan kär­si­mys­tä (niin hie­nois­ta kuin ran­kem­paa­kin epä­tyy­dyt­tä­vyyt­tä). Ja täs­sä ollaan pääs­ty toi­seen­kin: kär­si­myk­sel­lä on syy (että tie­tä­mät­tö­myyt­täm­me haluam­me - ja vie­lä mah­dot­to­mia asioi­ta). Nyt vain hip­hop koh­ti kol­mat­ta, jon­ka mukaan kär­si­myk­ses­tä voi pääs­tä, ja nel­jät­tä, joka antaa ohjeet, kuin­ka se tapah­tuu. Sel­vä pyy!

  13. #8920. Lauantai, 24. kesäkuuta 2006 klo 13.03.31, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Jep, kah­dek­san­osai­nen pol­ku ja sillee.

  14. #8921. Sunnuntai, 25. kesäkuuta 2006 klo 13.08.51, kirjoittanut marginaali.
    marginaali

    […] Ajat­te­lin käy­dä kolua­mas­sa Ant­ti­lan tänään alka­vas­sa alen­nus­myyn­nis­sä ne DVD-laa­rit, kuten taval­lis­ta. Sii­nä on muu­ten yksi esi­merk­ki niis­tä asiois­ta, jot­ka näin etu­kä­teen aja­tel­len tuot­ta­vat mie­li­hy­vää, mut­ta jot­ka osoit­tau­tu­vat sit­ten tyh­jik­si. Toi­nen on tuo mäs­säi­ly­syö­mi­nen. Sen jäl­keen tosin ei tie­ten­kään ole tyh­jä olo, vaan päin­vas­toin, vas­ten­mie­li­sen täysi. […]

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.