Kieli ja politiikka
#2307. Perjantai, 14. heinäkuuta 2006 klo 16.28.52, kirjoittanut Jani. 0
Läksin etsimään tietoa siitä, että mistä George Orwell oikein ammensi luodessaan 1984:n klaustrofobista asetelmaa, ja siinä sivussa tulin löytäneeksi seuraavan katkelman. #
Tässä suurpiirteinen tyyli on itsessään eräänlainen kiertoilmaisu. Kasa sanoja lankeaa tosiasioiden päälle pehmeän lumen tavoin, hämärtäen ääriviivat ja kätkien kaikki yksityiskohdat. Selkeän kielen suuri vihollinen on vilpillisyys. Kun oikeiden päämäärien ja ääneen sanotun välille jää kuilu, sitä tulee kuin vaistomaisesti käyttäneeksi pitkiä sanoja ja loppuunkaluttuja kielikuvia, niin kuin mustekala roiskii mustetta. #
Meidän ajassamme ei ole olemassakaan sellaista kuin “politiikasta erilläänpysyminen”. Kaikki asiat ovat poliittisia asioita, ja politiikka puolestaan on kasa valheita, väistelyä, järjettömyyttä, vihaa ja skitsofreniaa. Kun yleinen ilmapiiri on huono, kieli joutuu kärsimään. #
George Orwell: Politics and the English Language (Charles’ George Orwell Links (via Wikipedia); suomennos, kappalejako ja linkitys omiani) #
Huikaisevaa! #
Seuraavaksi aion lukaista Emma Larkinin Finding George Orwell In Burma -teoksen arvostelun. Sen otsikko nimittäin lupailee, että siitä löytyisi vastaus kysymykseen, missä Orwell oppi diktatuurista ja sen pahuuksista. Totuuden ministeriöön, jossa Winston Smith näperteli sanamuotojen parissa, Orwell näyttää saaneen vaikutteita pestistään osana BBC:n sodanaikaista propagandakoneistoa. #