Se siitä
#2314. Lauantai, 22. heinäkuuta 2006 klo 12.44.31, kirjoittanut Jani. 11
Olen taas yksin. #
Näillä näkymin tämä tilanne ei enää tule muuttumaankaan, koska nyt minulla ei ole kaupan kassaa lukuunottamatta kertakaikkiaan mitään fyysisiä ihmiskontakteja. Pitäisiköhän varmuuden vuoksi vielä tilata ateriapalvelu, jotta se kassan riskikin olisi eliminoitu? Jos pyytäisi niitä soittamaan ovikelloa merkiksi kun ovat tuoneet sapuskan oven taakse. #
En ole nähnyt yli kuukauteen unia, jotka olisin muistanut kunnolla. Nyt palasin sitten taas vanhaan kunnon hämärä, talvinen kaupunki -teemaan. #
Yöt ovat onneksi taas pimeitä, ja päivätkin kohta jäätyvät. #
:’(
Mutta hei, pistä laastari!
Eiku oikeasti, surullista :/
Heh, tuo kuvasi pyöri mullakin mielessä.
*rutistus* täältä jostain. Pärjäile.
Kiitos.
Voih ! Hanki kissoja, niin mäkin tein.
Taidan tyytyä tuohon oravaan. Se käy tietysti vain vierailulla, mutta toisaalta se osaa hankkia itse ruokansa. :)
Entäpä Helsinkiin muutto? Me olisimme täällä kaikki ja voisimme tulla jatkuville häirikkövirailuille, niin että lopulta olisit ihan poikki. Muuta tänne! Tai siis onko sinulla erityisiä syitä olla siellä? Entäpä joku yhteisö? (Hmm, sinulta menisi varmaan hermot alta aikayksikön.) Itse kuulin, että tuosta läheltä saattaa vapautua keskustakommuunista tai siis solusta huoneita joulun jälkeen ja olen harkinnut sellaiseen muuttoa. Jos niitä vapautuu enemmänkin, niin sinähän voisit muuttaa kanssa sinne? Voisit sitten rauhassa erakoitua huoneeseesi, mutta oikeasti se ei olisi kokonana mahdollista, koska sinun pitäisi käyttää yös keittiötä, joten altistuisit väistämättä ihmiskontakteille. ;)
En tiedä tarkkaan, mitä sinulle on tapahtunut, mutta olen joka tapauksessa pahoillani. :\ Olen juuri kuullut omassa tuttavapiirissäni kahdesta todella yllättävästä erosta ja on kyllä aika avuton olo tässä, varsinkin kun olen koko ajan väärässä kaupungissa heidän kannaltaan.
Missä sinun ystäväsi oikein ovat? Tunnetko ihmisiä siellä muuten kuin netin kautta?
Aargh, se olisi pahinta painajaista mulle, tuollainen sosiaalinen elämä! Oikeasti, en ollut ironinen tuossa, kun puhuin totaalisesta eristäytymisestä haaveilevaan sävyyn. Toimivaa parisuhdetta lukuunottamatta minä haluankin olla yksin, enkä minä enää usko että mikään parisuhde voisi toimia.
En tosin uskonut ennen tätäkään, mutta niinpä vain tuli taas kerran lyötyä päätä seinään. Mutta nyt saman virheen toistamisen riski on siis mahdollisimman pieni, kun mitään fyysisiä kontakteja ei ole. Ainoat ystäväni ja tuttavani ovat netissä, ja juuri niin on minusta hyvä.
Olisi melko mielekästä, jos lopettaisit tämän asian ruotimisen tykkänään täällä netissä ja hoidettaisiin asia loppuun vaikkapa sähköpostitse joskus kun sinusta ei tunnu enää niin hirmuisen pahalta.
Ja huomioksi kaikille. Minun sydämeni särkyi jo ennen eroa, Janin sen jälkeen. Kommunikointiongelma. Jani ehkä löi päätään seinään, mutta niin minäkin ja minun pääni hajosi siinä rytäkässä.
Hetkinen nyt vaan, siis minähän ruodin omia asioitani täällä ihan justiin tasan niin paljon kuin haluan. Mielestäni en ole tässä nostanut sinua esille millään tavalla, ja niin kauan kuin en ole niin tehnyt, sinulla ei pitäisi olla tähän mitään sanomista.
[…] Huomasin tämän jo ennen viimeisintä kohtaloniskua, eli ei se siitä johtuvaa ole, mutta se tavallaan mahdollisti paluun tähän, kun ei taas enää ole sitäkään pientä tarkoitusta elämällä jonka hetken sai sillä kuvitella olevan. Nyt en taas jaksa harjata hampaita illalla, ei ole pakko, en jaksa käydä lenkillä, ei ole pakko, enkä käy edes suihkussa ennen kuin haisen niin pahalle etten voi itsekään sietää itseäni, ei ole pakko. […]