Vaik­ka en ame­rik­ka­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa mitään muu­ta niin pal­jon vihaa­kaan kuin isän­maal­li­suu­den ja sen tun­nus­ten heh­kut­ta­mis­ta elo­ku­vis­sa (kuten USA:n lip­pu­ja Hämä­häk­ki­mie­hes­sä), niin en edes minä voi Oli­ver Sto­nen JFK:ssäJFK-elo­ku­van suo­men­kie­li­sen nimen perään lisä­tään yleen­sä vie­lä alaot­sik­ko “avoin tapaus”. ole­vien, iko­nis­ten kuvien tuot­ta­mal­le lii­ku­tuk­sel­le mitään. Zapru­derin fil­minKan­nat­taa muu­ten ehdot­to­mas­ti kat­soa tie­to­ko­neel­la vakau­tet­tu ver­sio Zapru­de­rin fil­mis­tä (6,5 Mt:n Quick­Ti­me-muo­toi­nen video), jol­lei sitä joku vie­lä tähän päi­vään men­nes­sä ole näh­nyt. näke­mi­nen nos­taa joka ker­ta nis­ka­kar­vat pys­tyyn. Kun elo­ku­van Jim Gar­ri­son (Kevin Cost­ner) kuu­lee alai­sel­taan, että pre­si­dent­tiä on juu­ri ammut­tu, ja kuva leik­kaa sei­nä­kel­lon sekun­ti­vii­sa­riin, tun­nen kuin­ka pala nousee kurk­kuun. Ja kun John Ken­ne­dy nuo­rem­pi ter­veh­tii isän­sä ark­kua, ei sitä palaa enää miten­kään pys­ty pite­le­mään. #

Jos minä sit­ten taas toi­saal­ta jos­tain peria­me­rik­ka­lai­ses­ta ilmiös­tä pidän, niin se on vai­no­har­hai­nen suh­tau­tu­mi­nen val­taa­pi­tä­viä koh­taan. En siis tar­koi­ta mitään suo­ma­lais­ta, lie­vää epä­luu­loi­suut­ta (via Skru­bu), vaan tosi­aan­kin sai­raal­lois­ta lähen­te­le­vää para­noi­aa. Tämän ajat­te­lun kult­tuu­ril­li­nen ilmen­ty­mä on kaik­kien näky­vien tapah­tu­mien taus­tal­la naru­ja vete­le­vä, salai­nen kabi­net­ti, jon­ka idean Salai­set kan­siot teki hyvin tun­ne­tuk­si - jos­kin Salai­set kan­siot hävi­ää JFK:lle aut­ta­mat­to­mas­ti tämän aja­tuk­sen äärim­mil­leen vie­mi­ses­sä. #

“David Fer­rie: Oh man, why don’t you fuc­kin’ stop it? Shit, this is too fuc­kin’ big for you, you know that? Who did the pre­si­dent, who kil­led Ken­ne­dy, fuck man! It’s a mys­te­ry! It’s a mys­te­ry wrap­ped in a ridd­le insi­de an enig­ma! The fuc­kin’ shoo­ters don’t even know! Don’t you get it?”
“Memo­rable Quo­tes from JFK”
IMDb #

Mut­ta vaik­ka näi­den vai­no­har­hai­suu­teen perus­tu­vien ame­rik­ka­lais­ten kult­tuu­ri­tuot­tei­den ystä­vä olen­kin, en minä sil­ti ole mikään sala­liit­to­ka­he­li. Nämä teo­riat kieh­to­vat minua samas­ta syys­tä kuin fun­da­men­ta­lis­ti­set uskon­not­kin: täl­lai­set raken­nel­mat käyt­tä­vät tehok­kaas­ti hyväk­seen ihmis­mie­len vaja­vuuk­sia. Joka ker­ta kun kat­son JFK:tä, Sto­ne onnis­tuu inten­sii­vi­sel­lä dia­lo­gil­la, pääl­lek­käi­sil­lä leik­kauk­sil­la ja kat­so­jan omat aja­tuk­set alleen hukut­ta­val­la yksi­tyis­koh­tien vyö­ryl­lä aikaan­saa­maan toi­mi­van illuusion. Koko emo­tio­naa­li­nen puo­le­ni on näi­den sil­män­kään­tö­temp­pu­jen jäl­jil­tä lopul­ta täy­sin nujer­ret­tu niin, että pää­hä­ni voi­daan syöt­tää mel­kein­pä mikä tahan­sa perim­mäi­nen emä­va­le, johon ver­rat­tu­na kaik­ki nuo sitä tuke­vik­si väri­te­tyt ja vää­ris­tel­lyt yksi­tyis­koh­datSto­nen JFK:ssä otta­mia tai­teel­li­sia vapauk­sia on ana­ly­soi­tu ansiok­kaas­ti “The Assas­si­na­tion Goes Hol­lywood!” -sivul­la. ovat pelk­kiä hau­rai­ta murusia. #

Poik­kean täs­sä vai­hees­sa het­kek­si tie­to­ko­neoh­jel­mien maa­il­maan voi­dak­se­ni esit­tää täl­le ilmiöl­le mie­len­kiin­toi­sen ver­tauk­sen. #

Ohjel­mis­to­maa­il­mas­sa ehkä­pä paha­mai­nei­sim­mat ohjel­mis­to­vir­heet tun­ne­taan pus­ku­rin yli­vuo­to­vir­hei­nä. Lyhy­käi­ses­ti ja yksin­ker­tais­taen niis­sä on kyse sii­tä, että ohjel­mal­le annet­tu syö­te - siis esi­mer­kik­si johon­kin kent­tään näp­päi­mis­töl­lä näpy­tel­ty merk­ki­jo­no - ylit­tää pituu­del­taan sil­le ohjel­mas­sa vara­tun tilan. #

Täl­lai­sia ohjel­mis­to­vir­hei­tä hyväk­si­käyt­täen nok­ke­lan hak­ke­rin on mah­dol­lis­ta saa­da jär­jes­tel­mä - siis tie­to­ko­ne - suo­rit­ta­maan sel­lai­sia teh­tä­viä, joi­den suo­rit­ta­mi­sen se nor­maa­lis­ti toi­mies­saan pys­tyy kiel­tä­mään tur­val­li­suus­syis­tä. Käyt­tä­jä voi siis peri­aat­tees­sa syöt­tää tie­to­ko­nee­seen mie­li­val­tai­ses­ti valit­se­man­sa ohjel­man, jon­ka tar­koi­tus­pe­rät voi­vat teki­jäs­tään riip­puen olla hyvin­kin hai­tal­li­sia jär­jes­tel­män mui­den käyt­tä­jien kan­nal­ta; esi­merk­ki­nä mai­nit­ta­koon vaik­ka­pa vakoi­luoh­jel­mat, jot­ka vaa­ni­vat pii­lou­tu­nei­na tie­to­ko­neen muis­tiin, ja kir­jaa­vat salaa ylös kaik­ki tie­to­ko­neel­la käsi­tel­tä­vät luot­to­kort­ti­nu­me­rot. #

Jos nyt pala­taan sala­liit­to­teo­rioi­hin ja ihmis­mie­liin, hah­mot­te­le­ma­ni rin­nas­tus lie­nee­kin käy­nyt jo ilmei­sek­si: sala­liit­to­teo­ree­tik­ko pys­tyy loput­to­man tun­tui­sel­la yksi­tyis­koh­tien vyö­ry­tyk­sel­lään hukut­ta­maan vaja­vai­sen ihmis­mie­len sur­kei­ne, seit­sen­paik­kai­si­ne lyhyt­muis­tei­neen koko­naan alleen. Tämän seu­rauk­se­na ihmi­sen nor­maa­li kyky vas­tus­taa sisään­tu­le­vaa tie­toa tart­tu­mal­la sen ris­ti­rii­tai­suuk­siin (joko sisäi­siin, tai ihmis­mie­les­sä ennal­ta ole­vien kans­sa val­lit­se­viin) romah­taa. Näin teo­rian lähet­tä­jä voi vapaas­ti sala­kul­jet­taa vas­taa­not­ta­jan pää­hän yksi­tyis­koh­tien­sa taus­tal­la ole­via, nii­tä huo­mat­ta­vas­ti suu­rem­pia aja­tus­ra­ken­nel­mia, joi­den upot­ta­mi­nen sel­lai­si­naan vas­taa­not­ta­jan mie­leen ei sen olles­sa nor­maa­li­ti­las­sa onnis­tui­si. #

Täs­sä ei siis ole kyse aivo­pe­sus­ta, vaan taval­laan ehkä sii­hen­kin osa­na kuu­lu­vas­ta osa­tek­nii­kas­ta, erään­lai­ses­ta vas­taa­not­ta­mi­seen pakot­ta­vas­ta lähe­tys­tek­nii­kas­ta. #

Lie­nee­kö­hän muu­ten JFK Donald Sut­her­landin vii­mei­sin hyvä elo­ku­va, jol­lai­sen perään Atso kyse­li? #

1.8. 12:48 Kor­ja­sin kir­joi­tus­vir­heen (Salai­set kan­sioit → Salai­set kan­siot) ja lisä­sin vää­ris­te­ly­jä lis­taa­van lin­kin sisäl­tä­vän alaviitteen.
5.10.2007 19:48 Nyky­ai­kais­tin tyy­liä ja tek­nii­koi­ta. #