marginaali

Mikä persoonallisuushäiriö tällä kertaa?

#2311. Maanantai, 17. heinäkuuta 2006 klo 17.54.47, kirjoittanut Jani.

Skitsoidi
Usko tai älä, mut­ta ihmi­set var­maan­kin pel­kää­vät sinua mel­koi­ses­ti. Olet klas­si­nen “hul­lu met­sän erak­ko” -tyyp­pi, mut­ta se ei joh­du sii­tä että oli­sit oikeas­ti hul­lu; sinus­ta on vain parem­pi olla yksin. Ihmi­set ymmär­tä­vät sinut kui­ten­kin vää­rin etäi­sen, tun­teet­to­man ole­muk­se­si takia. Minus­ta sinä olet cool. Muut sen sijaan kai­va­vat esiin krusi­fik­sin­sa/revol­ve­rin­sa kun näke­vät sinun tule­van esiin pii­los­ta­si, ihan vaan kai­ken varal­ta. #

Quizil­la: Which Per­so­na­li­ty Disor­der Do You Have? (via Kevät­blo­gi); tulok­sen suo­men­nos ja lin­ki­tyk­set omia­ni) #

Tuo­ta tui­maa kat­set­ta en tun­nis­ta­nut, mut­ta yhden eris­täy­ty­väs­tä per­soo­nal­li­suu­des­ta kär­si­vän tun­te­ne­vat useim­mat: Klonk­ku on diag­no­soi­tu skit­soi­dik­si. #

Edel­li­sel­lä ker­ral­la, kak­si vuot­ta sit­ten sain täs­tä samas­ta tes­tis­tä tulok­sek­si esty­neen per­soo­nal­li­suu­den. Samoi­hin aikoi­hin teke­mä­ni toi­nen, laa­jem­pi kar­toi­tus antoi tulok­sek­si, että olen ennen muu­ta riip­pu­vai­nen, mut­ta myös vah­vas­ti esty­nyt, epä­luu­loi­nen (para­noi­di), pak­ko-oirei­nen, nar­sis­ti­nen ja jopa psy­koo­si­piir­tei­nen. #

Mut­ta nämä tulok­set­han ovat kes­ke­nään ris­ti­rii­tai­sia! Eikö näi­hin net­ti­tes­tei­hin voi­kaan luot­taa?! #

 

Pedot

#2310. Sunnuntai, 16. heinäkuuta 2006 klo 16.27.44, kirjoittanut Jani.

Kat­se­lin taan­noin ales­ta osta­ma­ni Mui­nais­ten peto­jen mat­kas­sa -sar­jan nyt ensim­mäis­tä ker­taa lop­puun asti. Aiem­min, kun tämä on esi­tet­ty tele­vi­sios­sa, eivät nuo lop­pu­puo­len kädel­lis­jak­sot jos­tain syys­tä jak­sa­neet kiin­nos­taa. Nyt noi­den näke­mi­sen jäl­keen tekee mie­li kat­sel­la uudes­taan vuo­si sit­ten osta­ma­ni Mat­kal­la ihmi­syy­den tiel­lä, joka on loo­gi­nen jat­ko ihmi­sen tari­nan alul­le. #

Din­osau­rus­ten mat­kas­sa­kin pitäi­si kai hom­ma­ta, vaik­ka minua kel­jut­taa­kin se, miten sen suo­men­kie­li­ses­sä toteu­tuk­ses­sa on tyrit­ty ne vali­kot. Pane­vat­ko­han ne Ruot­sis­sa DVD:iden (äh, taas!) pai­kal­lis­ver­sioi­ta teh­des­sään nii­hin valit­ta­vik­si suo­men­kie­li­siä teks­ti­tyk­siä? Jos ne siel­lä oli­si­vat teh­neet sen parem­min… #

Ai niin, vas­tauk­se­na Dyron taan­noin heit­tä­mään kysy­myk­seen: oli­han se Mikael For­te­lius­kin siel­lä, jäl­kim­mäi­sel­lä levyl­lä olleis­ta kah­des­ta doku­men­tis­ta ensim­mäi­ses­sä (Nisäk­käi­den voit­to), esit­te­le­mäs­sä Indrico­te­riu­mia. #

Mikael Fortelius ja Indricoteriumin luut #

Brrrop-blop-blop-blop-blop-tip-tip-tip

#2308. Perjantai, 14. heinäkuuta 2006 klo 17.36.07, kirjoittanut Jani.

Teen par­hail­laan jotain, mitä en ole teh­nyt yli vuo­teen: kei­tän itsel­le­ni kah­via! #

Vaik­ka hel­le on onnek­si eilen ja tänään vähän hel­pot­ta­nut, olen yhä­kin alla­päin. Tais­te­lin tänään itse­ni kans­sa tun­ti­kausia, ennen kuin jak­soin läh­teä käy­mään kau­pas­sa. Täl­lai­set tot­tu­muk­sen yhtäk­ki­sen rik­ko­mi­sen tapai­set radi­kaa­lit tem­put paran­ta­vat yleen­sä oloa­ni tila­päi­ses­ti. #

No niin, nyt se on tip­pu­nut, ja menen kaa­ta­maan sen mukiin. Sit­ten minä juon sitä sii­tä mukis­ta ja nau­tin sii­tä. #

 

Kieli ja politiikka

#2307. Perjantai, 14. heinäkuuta 2006 klo 16.28.52, kirjoittanut Jani.

Läk­sin etsi­mään tie­toa sii­tä, että mis­tä Geor­ge Orwell oikein ammen­si luo­des­saan 1984:n klaustro­fo­bis­ta ase­tel­maa, ja sii­nä sivus­sa tulin löy­tä­neek­si seu­raa­van kat­kel­man. #

Täs­sä suur­piir­tei­nen tyy­li on itses­sään erään­lai­nen kier­toil­mai­su. Kasa sano­ja lan­ke­aa tosi­asioi­den pääl­le peh­meän lumen tavoin, hämär­täen ääri­vii­vat ja kät­kien kaik­ki yksi­tyis­koh­dat. Sel­keän kie­len suu­ri vihol­li­nen on vil­pil­li­syys. Kun oikei­den pää­mää­rien ja ääneen sano­tun välil­le jää kui­lu, sitä tulee kuin vais­to­mai­ses­ti käyt­tä­neek­si pit­kiä sano­ja ja lop­puun­ka­lut­tu­ja kie­li­ku­via, niin kuin mus­te­ka­la rois­kii mus­tet­ta. #

Mei­dän ajas­sam­me ei ole ole­mas­sa­kaan sel­lais­ta kuin “poli­tii­kas­ta eril­lään­py­sy­mi­nen”. Kaik­ki asiat ovat poliit­ti­sia asioi­ta, ja poli­tiik­ka puo­les­taan on kasa val­hei­ta, väis­te­lyä, jär­jet­tö­myyt­tä, vihaa ja skit­so­fre­ni­aa. Kun ylei­nen ilma­pii­ri on huo­no, kie­li jou­tuu kär­si­mään. #

Geor­ge Orwell: Poli­tics and the English Lan­gua­ge (Char­les’ Geor­ge Orwell Links (via Wiki­pe­dia); suo­men­nos, kap­pa­le­ja­ko ja lin­ki­tys omia­ni) #

Hui­kai­se­vaa! #

Seu­raa­vak­si aion lukais­ta Emma Lar­kinin Fin­ding Geor­ge Orwell In Bur­ma -teok­sen arvos­te­lun. Sen otsik­ko nimit­täin lupai­lee, että sii­tä löy­tyi­si vas­taus kysy­myk­seen, mis­sä Orwell oppi dik­ta­tuu­ris­ta ja sen pahuuk­sis­ta. Totuu­den minis­te­ri­öön, jos­sa Wins­ton Smith näper­te­li sana­muo­to­jen paris­sa, Orwell näyt­tää saa­neen vai­kut­tei­ta pes­tis­tään osa­na BBC:n sodan­ai­kais­ta pro­pa­gan­da­ko­neis­toa. #