En ollut kos­kaan kat­so­nut Ram­boa, joten kun Ant­ti­lan leh­des­sä mai­nos­tet­tiin kaik­kia tri­lo­gian osia myy­tä­vän kuu­del­la eurol­la, pää­tin inves­toi­da ykkös­osaan. Tämä 80-luvun actio­ne­lo­ku­vien iko­ni­han nimit­täin kuu­luu yleis­si­vis­tyk­seen. Kat­se­lin sen sit­ten eili­sil­ta­na Los­tin taas ker­ran luvat­tua ja luvat­tua mut­ta anta­mat­ta jätet­tyä. #

Oli var­sin viih­dyt­tä­vä, jos­kin vähän lost­mai­nen lupauk­sien lunas­ta­mat­ta­jät­tä­mi­sen tun­ne täs­tä­kin jäi kun lop­pu­jen lopuk­si mur­hia tuli kui­ten­kin niin kovin vähän. Puhu­vat, että kak­kos-Ram­bo oli­si täs­sä suh­tees­sa parem­pi, mut­ta minua vähän epäi­lyt­tää, että kes­tän­kö sitä iljet­tä­vää kiih­koi­sän­maal­li­suut­ta. Täs­sä ensim­mäi­ses­sä oli onnek­si sen sijas­ta ihan oikeas­ti yhteis­kun­nal­li­ses­ti kan­taa­ot­ta­vaa sano­maa (Viet­na­min-vete­raa­nien koh­te­lus­ta USA:ssa sodan häviä­mi­sen jäl­keen). Kol­man­nes­ta tais­te­li­jas­ta ei sit­ten näh­tä­väs­ti kan­na­ta puhua edes samas­sa virk­kees­sä kah­den ensim­mäi­sen kans­sa. #

Täs­sä oli kovas­ti­pal­jon tut­tu­ja naa­mo­ja, jois­ta ehkä haus­kim­pa­na David Car­ruso nuo­re­na, silo­pos­ki­se­na apu­lais­se­rif­fi­nä. Ääni­kin sil­lä on kuin mur­ro­si­käi­sel­lä pojal­la CSI: Mia­min Hora­tion möri­nän sijas­ta. #

Vaik­ken koko elo­ku­vaa siis aiem­min ollut­kaan näh­nyt, niin muis­tan, että kun olin pie­ni, joku las­ten­vah­ti­na ollut tyyp­pi kat­se­li tätä ja minä näin koh­tauk­sen, jos­sa Ram­bo hyp­pää kal­lion­kie­lek­keel­tä kuuseen, louk­kaa itsen­sä ja sen jäl­keen ompe­lee itse haa­van­sa. Se pelot­ti minua pit­kän aikaa. Tun­tui has­sul­ta näh­dä se sama koh­taus nyt aikui­sen sil­min. Se oli pal­jon vähem­män veri­nen ja jos­tain syys­tä myös koh­tauk­sen värit oli­vat pal­jon haa­leam­mat kuin muis­ti­ku­vas­sa­ni, jos­sa se kuusi­kin oli oikein syvän­vih­reä. Luu­len­pa, etten enää pel­kää sitä koh­taus­ta. #

Tämän DVD:n tuot­ta­ja ansait­see kyl­lä plus­san sii­tä, että logo­ruu­tu­jen näyt­tä­mi­sen jäl­keen pääs­tiin suo­raan pää­va­lik­koon. Lii­an monet vii­me aikoi­na osta­mis­ta­ni DVD:stä pakot­ta­vat kat­so­maan läpi samat hais­ta­pas­ka-ruu­dut (“Varoi­tus: Tämän DVD:n kopioi­mi­nen, lai­naa­mi­nen, fris­bee­nä käyt­tä­mi­nen, kat­so­mi­nen, sär­ke­mi­nen,… jne. on kiel­let­ty kau­heil­la pykä­lil­lä joi­den rik­ko­mi­ses­ta saa kau­hiat sank­tiot tai aina­kin me ahneet pas­kiai­set teem­me kaik­kem­me jot­ta elä­mä­si on sii­tä edes­päin mah­dol­li­sim­man vai­ke­aa”) kuu­del­la eri kie­lel­lä ilman mah­dol­li­suut­ta hyp­piä nii­den yli. #

Meneil­lään ole­va Ram­bo-kam­pan­join­ti liit­tyy tie­tys­ti sii­hen, että ensi kevää­nä on tulos­sa Ram­bo IV, niin usko­mat­to­mal­ta kuin se tun­tuu­kin. Sylt­ty pait­si ohjaa, myös näyt­te­lee pää­osaa edel­leen itse, tuo sit­keä sis­si. #

Teki­si nyt mel­kein mie­li lukea David Mor­rellin Ajo­jah­ti, johon tämä ykkös-Ram­bo perus­tuu. #