Sekaviljani
#2343. Perjantai, 4. elokuuta 2006 klo 21.15.53, kirjoittanut Jani. 10
Olen mirtatsapiinin kanssa vajonnut hiukan alemmaksi kuin mitä cipralexia syödessäni olin. Tämä on minusta kuitenkin parempi tila kuin entinen siksi, että tässä tunnen ja muistan paljon terävämmin sen mustana ammottavan tyhjyyden, joka sisälläni on, ilman, että se lamaannuttaisi minut täysin. En siis ole vajonnut pohjalle. #
Huomasin tämän jo ennen viimeisintä kohtaloniskua, eli ei se siitä johtuvaa ole, mutta se tavallaan mahdollisti paluun tähän, kun ei taas enää ole sitäkään pientä tarkoitusta elämällä jonka hetken sai sillä kuvitella olevan. Nyt en taas jaksa harjata hampaita illalla, ei ole pakko, en jaksa käydä lenkillä, ei ole pakko, enkä käy edes suihkussa ennen kuin haisen niin pahalle etten voi itsekään sietää itseäni, ei ole pakko. #
Vaikka mirtatsapiinin haittavaikutuksista tunnusomaisin lienee ruokahalun kasvu ja siihen liittyvä painonnousu, niin minusta jopa (ja jopa minusta) syöminen on tuntunut viime aikoina taas ikävältä velvollisuudelta. Syödä minä jaksaisin kyllä, mutta se, mikä syömisestä tekee niin vaivalloista (ja samalla estää tehokkaasti mässäilyn ja tuon lihomisen) on, että sitä varten pitäisi käydä ensin kaupassa, ja se taas tuntuu ylivoimaiselta. #
Ei ole pakko. #
Jääkaapissa on maitoa ja öljyä, kuiva-ainekaapeissa jauhoja ja ryynejä ja hiutaleita ja ties mitä kaikkea. Ei sellaisenaan syötävää, mutta tiedän, etten kuolisi nälkään, vaikken lähtisi täältä viikkoon minnekään, eläisin ryyneillä. Siksi kaupassakäynti tuntuu ylimääräiseltä ponnistelulta ihan turhan tähden. Syömisestä tuleva, elämän suurin mutta siltikin mitättömän pieni mielihyvänkokemus ei ole ponnistelun arvoinen. #
Viljatuotteista puheen ollen, nähtävästi elintarviketurvallisuusvirastoon yhtyneen kasvintuotannon tarkastuskeskuksen vanhalta sivustolta löytyvälle viljalaboratorion sivulle sijoitettu kauranjyvien kuva on räikein tähän mennessä näkemäni esimerkki pienentämättömien kuvien käytöstä: selaimella 200 x 300 -kokoon skaalattavaksi jätetty kuva on 2000 x 3008 pikselin suuruinen, yli megatavun kokoinen mötkäle. 200 x 300 -kokoiseksi pienennettynä siitä tuli 90-prosenttisella JPEG-laadullakin pakattuna vain 23 kilotavun kokoinen. (Teknojargonia ymmärtämättömille: kuvan koko pieneni noin kahteen prosenttiin alkuperäisestä.) #
Eikä sillä kuvalla tietenkään mitään alt-tekstiä ole, ja sivun asettelukin on tehty taulukolla. #
Mutta hei, Valittujen Palojen Laajenna sanavarastoasi on laajentunut nettiin! vilja-aiheisessa testissä sain oikein kuusi kymmenestä (“hyvät tiedot”). Ja tänä iltana tulee taas Kova laki. Eikä kukaan ole vielä runkannut pyykkeihini, joten ei tässä kaikkea ole vielä menetetty! #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]21:41[/klo] Viilasin sanamuotoa.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Mutta mitä helvettiä Marginaalin ulkoasulle on tapahtunut? Melkein tekisi mieli ottaa asiasta selvää lukemalla lukemattomat merkinnät (ja muiden suosikkiblogieni lukemattomat merkinnät, jos niissä vaikka sanottaisiin aiheesta jotakin) mutta minun on ehkä pakko vetäytyä takaisin luostarini suojiin, ennen kuin Buddha heittää minua salam
ipizzalla.
Säästän sinulta etsimisen vaivannäön; se vähä, mitä ulkoasu-uudistuksesta olen kirjoittanut, löytyy merkinnöistä “Muutosta pukkaa” ja “V.1.0 Public Beta”. En minä sillä, että sinä niitä lukisit, mutta kun minusta tuntui, etten minä vielä ole viittaillut itseeni tarpeeksi tänä päivänä.
Niin, no itse asiassa minä melkeinpä osasin arvata että ulkoasu on ihan vain muuttunut.
Koska se ei ollut enää samanlainen kuin ennen.
Niin sitten.
Kyllä minun olisi tarkoitus lukea paitsi nuo mainitsemasi postaukset, myös muut parin kuukauden aikana kirjoittamasi merkinnät. Ja kymmenien muiden suosikkibloggaajieni parin kuukauden aikana kirjoittamat merkinnät.
Tähän mennessä olen ehtinyt käydä läpi Mitvitin. (Tämä laatikkomainen huriseva tietokoneeksi ristimäni härveli on jollakin tapaa epäkunnossa, lähettäkää rahaa.)
Ohhoh. No siinähän se nuoruus sitten mennä hurahtaakin. Eipä yhtään hassumalla tavalla!
Lenkillä käyminen tai kuntoilu on pakollista. Aina.
Nope. Itse asiassa minua onkin ihmetyttänyt kuntoiluharrastukseni kestävyys. Kun siitä ei kuitenkaan ole siitäkään muuta iloa kuin se pieni hyvänolontunne sen jälkeen, niin on pienoinen ihme, että olen jaksanut sitä näinkin kauan.
Enkä minä nyt sitä sano, ettäkö se nyt tähän loppuu, vaan on vain tällä hetkellä selvästi huomattavasti nihkeämpää sen kanssa kuin mitä oli vähän aikaa sitten.
Mä olen tällainen vanhankansan ihminen ja sain tulokseksi 10/10.
Näitä pohdintojasi kun luin, niin on olen hyvilläni, että lähdet vähäksi aikaa pohjoiseen. Ei ole hyvä ihmisen olla liian pitkään omien seinie sisällä.
Vt, pupuseni, mitvitilässä sinun jo törmäsinkin. Kivoja nää salaperäiset ja yllätävät tapaamisetkin ovat, mutta kaikista mieluiten kyllä näkisin, että viimein päivittäisit, pliis!
Nuo sanatestit ovat semmoisia, että niissä minä kovin mielelläni haluaisin saada hyviä tuloksia. Muille testeille (älykkyys- yms.) heitän piut paut, mutta liian iso sanavarasto ei ihmisellä minun mielestäni voi olla.
7 oikein. mulla on hyvät tiedot :)
Latasen omia tuloksiani nuista tänne oikein ison läjän kunhan kerkiän täytellä ne.