Kuvaa minuakin, jooko?
#2361. Perjantai, 18. elokuuta 2006 klo 14.41.50, kirjoittanut Jani. 23
Täällä on digitoitu viitisentoista vuotta ja enemmänkin sitten kuvattuja kotivideoita. Koetin editoida näitä tietokoneelle kaapattuja otoksia tuossa äsken ja jouduin tietysti myös katselemaan niitä siinä prosessissa. Kammottavaa. #
Enin osa videoista näyttää siltä kuin kamera olisi ollut kiinnitettynä humalaisen päähän tämän itsensä siitä mitään tietämättä. Jos kuvassa on jokin olennainen kohde, se on taatusti jäänyt huomiotta, ja kohdistus on missä tahansa muualla. Jos on kuvattu sisällä, on kuvattu ikkunoista tulevaa valoa vastaan, ja ihmiset ovat pimeitä varjoja. Jos on kuvattu ulkona, on kirkkaus polttanut kuvat ihan puhki, ja ihmiset ovat valkoisuutta hohtavia enkelihahmoja. Kuva on koko ajan liikkeessä, seilaa edestakaisin vasemmalta oikealle, zuumaa lähelle ja kauas, ikään kuin yhden asian kuvaan vangitseminen olisi tuohon aikaan, 80- ja 90-lukujen taitteessa ollut ankarasti rangaistava rikos. #
Ei tämä tekninen ala-arvoisuus näiden katsomisesta kuitenkaan tee kammottavaa. Kammottavuus tulee siitä, että näissä videoissa sitä on itse vielä lapsi. Omat, muiden lasten tapaisiksi tarkoitetut esiintymisyritykseni hävettävät minua yhä vain, enkä taida koskaan siitä häpeästä päästä. Olen ainakin omissa silmissäni koko ajan kuin jokin omituinen epälapsi oikeiden lasten joukossa. #
Vaikka jotkut mitä tahansa muuta väittävätkin, niin lapsuus on kaikin puolin elämän vittumaisinta ja kammottavinta aikaa. Sitä on hirvittävän riippuvainen toisista ihmisistä, ja niiden toisten ihmisten tiedot kehityspsykologiasta ovat hatarammat kuin mitä ne tulevat itsellä aikanaan olemaan. Ja itselläkin ne tulevat olemaan paljon hatarammat kuin mitä ne tulisivat omilla lapsilla joskus olemaan, jos kenelle sitten sellaisia joskus olisi tuleva. #
Tästä johtuen, ja paradoksaalisesti toisista riippuvaisuuden kanssa, lapsi on, kuten kaikki muutkin tässä maailmassa, yksin. Kukaan aikuinen ei pysty läpäisemään sitä muuria joka erottaa lapsen mielen aikuisen mielestä. Vain lapset ymmärtävät millaista on olla lapsi, muttei toisilta lapsilta tietenkään sitten taas voi saada sitä, mitä sen maailmassa yksin olemisen karmivuuden karkottamiseen lapsena tarvitaan. He ovat lapsina yhtä orpoja sen edessä kuin itsekin. #
Ja onko sellaisia keinoja loppujen lopuksi edes olemassakaan? Jos on tarpeeksi tarkkanäköinen, eivätkö kaikki silmänkääntötemput paljastu huijauksiksi? En minä tunne vieläkään mitään muuta lohtua kuin illuusiot, joilla annan silmieni sokaistua siltä, minkä muutoin näen jatkuvasti edessäni kuin polttavan auringon. #
Vaikka en ole onnellinen aikuinen, olen kuitenkin aivan saatanan iloinen siitä, etten ainakaan ole enää lapsi. Kenelläkään ei tässä maailmassa ole asiat huonommin kuin on lapsella. #
Ei se niiden videoiden editointi tuottanut mitään tulosta. Ne olivat menneet vituralleen jo digitointivaiheessa, ääni luisui useita sekunteja pois synkasta jo ensimmäisten minuuttien aikana. Nakkasin ne roskiin. Digikopiot siis, alkuperäiset VHS:t saavat jatkaa hidasta hajoamistaan hyllyssä. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]15:08[/klo] Lisäsin linkin Rafal Tarasin kuviin viitanneeseen merkintään.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Meillä on kuopus sitä mieltä, ettei koskaan halua kasvaa aikuiseksi, kun lapsena on niin kivaa. Kotonakin se haluaa asua kuulemma aina. Kyllä se muutoin aika tarkkanäköinen vesseli on.