#

Kos­ka opis­ke­luis­ta ja minus­ta ei näh­tä­väs­ti voi edes puhua sama­na päi­vä­nä, olen aloit­ta­nut hitaan hivut­tau­tu­mi­sen pois yli­opis­to­ku­viois­ta: haen asun­toa kau­pun­gil­ta, ja olen myös siir­ty­mäi­sil­lä­ni YTHS:n hel­läs­tä huo­mas­ta takai­sin jul­ki­sen ter­vey­den­hoi­don kyl­mään syliin. Veik­kaan, että tähä­nas­ti­sis­ta yli­voi­mai­ses­ti paras­ta, omaa YTHS:n psy­kiat­ria tulee vie­lä mon­ta ker­taa ikä­vä vii­mei­sen, vuo­den lop­pu­puo­lel­le tänään sovi­tun tapaa­mi­sen jäl­keen. #

Täl­lai­set muu­tok­set tun­tu­vat kar­mi­vil­ta, mut­ta toi­von, että tämän jäl­keen pys­tyi­sin lopul­ta­kin suo­jau­tu­maan niil­tä pysy­väs­ti, tai aina­kin niin pysy­väs­ti kuin min­kä ver­ran elä­mä pakol­li­sil­ta kol­huil­taan (syn­ty­mä, kuo­le­ma) minun antaa. Haluan mää­rä­tä omas­ta koh­ta­los­ta­ni. Tie­dän, ettei se ole mah­dol­lis­ta, mut­ta se ei estä minua halua­mas­ta sitä. Sik­si haluan jää­dyt­tää kai­ken pai­koil­leen. Sil­loin kun mikään ei lii­ku, ei mikään myös­kään tule minua koh­ti. #

Ehkä lei­mal­li­sin­ta minu­na ole­mi­ses­sa on hal­lit­se­mat­to­muu­den tun­ne, tun­ne sii­tä, että minun tah­dol­la­ni ei ole mitään mer­ki­tys­tä. Vain täl­lai­ses­sa elä­mäs­sä jota nyt elän, jos­sa olen lähes täy­sin vapaa kai­kis­ta itses­tä­ni riip­pu­mat­to­mis­ta vel­voit­teis­ta, voin tun­tea kyke­ne­vä­ni ohjaa­maan lii­ket­tä­ni niin vapaas­ti kuin mitä pidän elä­mi­sen arvoi­sen elä­män vähim­mäis­vaa­ti­muk­se­na. Näkö­jään minun täy­tyy voi­da toteut­taa nime­no­maan mität­tö­mim­piä mie­li­joh­tei­ta­ni tun­teak­se­ni ole­va­ni vapaa ja oman itse­ni her­ra. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]23.5.2009[/klo] 9:46 Vaih­doin kuvan (aiem­pi oli Yotophotosta).[/muokkaus]
[/muokkaukset] #