Kos­ka rään valu­mi­nen vain jat­kuu vaik­ka kävin sitä lää­kä­ril­lä­kin pelot­te­le­mas­sa, pää­tin, että se saa olla aller­gis­ta ja siten saan men­nä tänään len­kil­le. #

Läh­ties­sä tih­kut­te­li vähä­sen, ja lop­pu­mat­kas­ta satoi jo kun­nol­la. Ah! Ei mikään ole niin mah­ta­vaa kuin tar­poa pimeäs­sä ja vesi­sa­tees­sa, kun trance nakut­taa kor­va­na­peis­sa. Vesi­pi­sa­roi­den rois­ki­mien sil­mä­la­sien lävit­se näkee vain tuhan­net katu- ja lii­ken­ne­va­lo­jen hei­jas­tu­mat, ja minä tans­sin sata­vii­si­kym­men­tä lyön­tiä minuu­tis­sa eteen­päin riip­pu­mat­ta sii­tä onko alla ylä- vai ala­mä­keä — par­haut­ta! #

Koto­na tosin pei­lis­tä kat­soi elä­vä ruu­mis, mut­ta sen elä­väm­mäk­si minä tus­kin tulen kos­kaan muu­ten­kaan. #