Scott Ber­kumin “Wri­ting Hacks” ei ole ohje nik­sien luo­mi­seen, vaan kokoel­ma nik­se­jä liit­tyen kir­joit­ta­mi­seen, ja eri­tyi­ses­ti myyt­ti­sen kir­joit­ta­jan blo­kin (jon­ka ole­mas­sao­lon Scott kiis­tää) tor­ju­mi­seen. Suo­men­nan täs­sä luet­te­lon kym­me­nen koh­taa lyhy­käi­ses­ti. #

• Aloi­ta yhdes­tä sanas­ta. Sana voi olla mikä tahan­sa, kun­han valit­set ja kir­joi­tat sen itse. Jos yksi sana luon­nis­tuu, kokei­le kah­ta. Jos onni tun­tuu pot­ki­van, kokei­le koko­nais­ta lauset­ta. Anna palaa, ja ennen pit­kää kir­joi­tat jo jotain jär­ke­vää­kin. Jos hom­ma kusee kin­tuil­le, aloi­ta alusta.
• Kir­joi­ta sii­tä mil­tä kyvyt­tö­myys kir­joit­taa tun­tuu. Kyl­lä, Scott hais­tat­taa pit­kät Kasa-Jus­sin sisäl­tö­di­rek­tii­vi nume­ro 1:lle ja kehot­taa kir­joit­ta­jaa kuvit­te­le­maan itsen­sä nau­hu­rik­si joka tal­len­taa pään sisäl­lä asu­van hen­ki­lön radiolähetystä.
• Kes­kus­te­le. Poi­mi kes­kus­te­lu­kump­pa­nil­ta­si mie­li­pi­tei­tä ja tar­joa omia­si. Tee muis­tiin­pa­no­ja kes­kus­te­lus­ta. Tämän koh­dan heik­kous on sii­nä, että Scott perus­taa nik­sin­sä sil­le, että “kave­rin kans­sa kes­kus­te­li­jan blok­kia” ei ole­kaan. Scottin kave­ri­pii­riin ei ilmi­sel­väs­ti­kään kuu­lu suomalaisia.
• Lue jotain mis­tä vihas­tut. Vaik­ka oli­si­kin kova muo­dos­ta­maan mie­li­pi­tei­tä, jokai­sel­la on päi­viä jol­loin kaik­ki on saman­te­ke­vää. Scott tapaa pot­kia mie­li­pi­de­moot­to­rin­sa käyn­tiin luke­mal­la asioi­ta joi­ta ei voi siel­tää, mie­li­pi­tei­tä jot­ka ovat väki­val­tai­sen päin­vas­tai­sia omiin­sa näh­den, ja jot­ka on kir­joi­tet­tu niin sur­keal­la taval­la, että sil­miä polt­te­lee. Kap­pa­le käsit­tä­mä­tön­tä ros­kaa on älyl­lis­tä hajusuo­laa. Sivu­men­nen sanot­tu­na tämä on minun hen­ki­lö­koh­tai­nen suo­sik­ki­me­ne­tel­mä­ni ins­pi­raa­tion etsin­näs­sä, ja yksi syy sii­hen mik­si puo­lus­tai­sin kuo­le­maan saak­ka toi­sen oikeut­ta sanoa vihaa­mia­ni mie­li­pi­tei­tä.
• Läm­mit­te­le. Säh­kö­pos­ti käy kir­joit­ta­mis­ver­ryt­te­lys­tä. Tai kir­joit­te­le uusik­si jotain mikä on jää­nyt kes­ken. Tai kopioi vaik­ka sitaatteja.
• Lis­taa asioi­ta. Mie­ti, mihin kysy­myk­siin lopul­li­nen teks­ti aina­kin vas­taa ja miten, ja tee niis­tä lis­ta. Tai lis­taa hyviä väliotsikkoideoita.
• Vaih­da vai­keam­paan. Kun yhden työn kans­sa tulee sei­nä vas­taan, toi­sen kimp­puun pää­sy on hel­pot­ta­vaa pakoa ensim­mäi­ses­tä. Kun tämän toi­sen kans­sa tulee sei­nä vas­taan, ei ensim­mäi­sen, hel­pom­man hom­man sei­nä enää tun­nu­kaan niin pahalta.
• Juok­se kie­li vyön alla. Jos keho on tukos­sa, ei kir­joit­ta­mi­nen kul­je, ja keho avau­tuu par­hai­ten kun sitä käyt­tää juok­se­mi­seen, nos­ta­mi­seen tai mel­kein­pä mihin tahan­sa. Tämä on toi­nen omis­ta suo­si­keis­ta­ni. Sii­nä on tosin se ongel­ma, että ne par­haat ideat tule­vat len­kil­lä, ja nii­den tal­teen­saa­mi­sek­si siel­lä len­kil­lä pitäi­si olla muka­na kan­net­ta­va tie­to­ko­ne.
• Vis­ki. Hyvin ajoi­tet­tu pauk­ku voi teh­dä ihmei­tä tak­kua­val­le, neu­root­ti­sel­le mie­lel­le. Alko­ho­li ei tosin ole pää­asia vaan sen säväyt­tä­vä vai­ku­tus; alko­ho­lit­to­mia vaih­toeh­to­ja ovat kyl­mä suih­ku, juok­su­lenk­ki alk­ka­reis­sa pihan poik­ki, kupil­li­nen espres­soa, vaimon/miehen näke­mi­nen alas­to­ma­na, sen sellaista.
• Kolua romu­va­ras­to­si. Van­ho­jen teke­leit­te­si paris­sa voit saa­da uusia ideoi­ta ihan niin kuin kirpputorilla.