Vanhemmansurma
#2414. Torstai, 14. syyskuuta 2006 klo 18.30.21, kirjoittanut Jani. 8
“Kemijärven tuhoisan kerrostalopalon sytyttämisestä epäiltyä 46-vuotiasta miestä epäillään myös äitinsä surmasta, kertoi Koillis-Lapin poliisi. Keskiviikkona, paloiltana kuoli puukotuksen uhrina talossa asunut iäkäs nainen, joka oli epäillyn äiti. Tulipalo lähti hänen asunnostaan talon toisesta asuinkerroksesta.” #
Lapin Radion uutiset (linkitys omani) #
Vanhemmansurmat ovat minusta ristiriitainen ilmiö. Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin, ettei juurikaan missään suhteessa voi kokea sentasoisia vääryyden tunteita ja niiden synnyttämää vihaa toista ihmistä kohtaan kuin lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa (ja nimenomaan lapsen kokemina ymmärrän näitä tunteita). Toisaalta taas en ymmärrä yhtään sitä, miten jotkut varsinkin Suomessa - ja tuntumani on, että erityisesti Lapissa - jäävät näiden tunteiden tai niiden ympärille punoutuneen, perverssin suhteen vangiksi. #
Ymmärrän siis erittäin hyvin halun tappaa, mutta sitä en ymmärrä, että miksi joillekuille tuon halun toteuttamisen sijaan ei käykään minulle niin ilmeinen vaihtoehto: suhteen tappaminen. Kun lapsi on alaikäinen, se ei tietenkään ole mahdollista, mutta mikä on se resepti, jota soveltamalla kasvatettu lapsi ei kronologisen aikuisuuden saavutettuaan, eikä edes sen roimasti ylitettyäänkään kykene näkemään olevansa vanhemmastaan irrallinen olento? #
Psykologian anekdootti kertoo aitauksessa kasvaneesta koiranpennusta. Pentu on liian pieni kyetäkseen ylittämään aidan, mutta aikuiseksi kasvettuaan se ei enää edes yritä, vaikka kokonsa puolesta kykenisikin ylittämään aidan helposti. Mielen aita on edelleen liian korkea ylitettäväksi. #
Vaikka anekdootti voi ensinäkemältä vaikuttaakin tähän sopivalta selitysmallilta, minusta se on kuitenkin liian yksinkertainen. Edes koirat eivät ole oppimiskyvyiltään noin vajaita robotteja, ja tässä suhteessa pidän keskimääräisen ihmisen kykyjä merkittävästi keskimääräisen koiran kykyjä parempina. Itse asiassa pidän jopa keskimääräistä huomattavasti heikkolahjaisemman ihmisen kykyjä keskimääräisen koiran kykyjä parempina. #
Jos jätetään pois laskuista Ed GeininGeiniä tutumpi hahmo monille lienee häneen osin perustuva, fiktiivinen Norman Batesin hahmo, jonka Alfred Hitchcockin elokuva Psyko teki tunnetuksi. tyyppiset ääritapaukset, joissa lapsi on elänyt koko ikänsä eristettynä ja siten täysin vanhempansa manipuloitavana, kuinka ihminen voi välttyä ulkopuolisilta vaikutteilta ja todisteilta siitä, että on olemassa elämää, joka ei ole riippuvaista perhesiteistä? Ovatko nämä äidin- tai isänmurhaan päätyvät ihmiset todellakin kaikki tapauksia, joilla ei ole mitään tuosta yhdestä suhteesta riippumattomia sosiaalisia kontakteja? Eikö heillä tosiaankaan ole työpaikkaa, ei yhtään ystävää, ei edes ryyppyremmiä? Se kuulostaa minusta epäuskottavalta teorialta. #
Ei, tässä ei ole tämän enempää asiaa. Minulla ei ole vastauksia, eikä edes tuon parempia teorioita. #
(Kaikkea kirjoittamaani koskeva varoitus on luonnollisesti tässäkin yhteydessä voimassa, mutta lienee syytä korostaa tässä yhteydessä vielä erikseen sitä, että pohdiskeluni tässä liikkuvat yleisellä tasolla. Toisin sanoen mikään, mitä olen tässä kirjoittanut, ei liity tekstin alussa olevassa sitaatissa kuvailtuun tapaukseen muutoin kuin mahdollisten yhteensattumien kautta.) #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]2007-05-20 20:47[/klo] Nykyaikaistin tekniikkaa ja muutin IMDb-linkit Wikipedia-linkeiksi. Poistin kaksi mädännyttä Yle-linkkiä (kerrostalopalouutinen ja sitaatin lähde).[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Eipä minullakaan sen kummempia vastauksia ole.
Olisiko niin, että sairaassa suhteeessa lapsi onnistutaan rikkomaan niin perusteellisesti, ettei hän pysty aikuistumaan ja näkemään itseään itsenäisenä yksilönä?