To be fearless and proud and alone
#2463. Keskiviikko, 11. lokakuuta 2006 klo 16.11.08, kirjoittanut Jani. 2
Pelkäsin siis etukäteen taas mielettömästi, kun tänään piti mennä sinne aikuispsykiatrian poliklinikalle. Rovaniemen psykiatrilla oli kerrallaan aikaa kymmenestä viiteentoista minuuttia, ja olin ällikällä lyöty kun tuonne lääkärille päästyäni sain heti alkuun kuulla, että sitä aikaa oli minulle varattu kokonaiset neljäkymmentäviisi minuuttia, ihan kuten YTHS:llä. Lääkärillä oli tosin samaan aikaan päivystys ja hän pahoitteli etukäteen sitä että joutuu vastaamaan puhelimeen sen soidessa. #
Voi myös olla, että tämä neljäkymmentäviisi minuuttia koskeekin lähinnä tuota ensikontaktia, joka on poikkeuksellinen. Täkäläinen käytäntö on nimittäin nykyään näköjään sellainen, että ensimmäisessä tapaamisessa lääkäri (ainakin tässä tapauksessa vieläpä ylilääkäri) kartoittaa tilannetta ja ohjaa asiakkaan sen jälkeen yksikköön, jossa on erikoistuttu juuri niihin ongelmiin, joista tämä kärsii. Omassa tapauksessani se tuli olemaan poliklinikka kolmonen, joka “vastaa ahdistus- ja masennushäiriöiden tutkimuksesta ja hoidosta”. #
Ajan runsaudesta huolimatta sitä ei haaskattu: ylilääkäri selvitti kysymyksillään kiitettävän perinpohjaisesti koko tähänastisen potilashistoriani. Kerkesinpä täyttelemään BDI-testinkinEsimerkiksi Tukiasemalta löytyy BDI-testi, jonka voi tehdä netissä. Jäljittelin vastaukseni muistinvaraisesti ja laskin, että tulokseni oli 29 pistettä (joka on “kohtalaisesti masentunut” -luokituksen ylin pistemäärä, mutta kuitenkin pisteen päässä “vaikeasti masentunut” -luokasta). jossain välissä. Tämän kartoituksen intensiteetti ja sen yhteydessä ilmennyt lievä tekoempaattisuus jäivät lopulta ainoiksi ikäviksi puoliksi tuossa käynnissä: olen samanaikaisesti helpottunut siitä, ettei ylilääkäristä tule varsinaista psykiatrikontaktiani, ja tyytyväinen siitä, miten pätevänoloisesti tämä tuntui oman nimenomaisen tehtävänsä hoitavan. #
BDI-testin kuudes kysymys rangaistuksista, ja vastaukseni siihen (“Odotan että minua rangaistaan”) jäi mieleeni, ja ylilääkärikin kysyi siitä. Mainitsin esimerkkinä juuri tuon tilanteen ja sen, kuinka odotin ennakkoon ja siellä ollessanikin, että jotain pahaa tapahtuu. Se oli ehkä vähän epäselvästi sanottu, mikä taas puolestaan johtui miellyttämisenhalustani: en uskaltanut sanoa suoraan, että pelkään, että lääkäri sanoo jotain musertavaa (kuten, että “eihän sinussa mitään vikaa ole”, “oletpas surkea otus ihmiseksi” tai muuta yhtä todennäköistä). #
Sain lähtiäisiksi mukaani vielä Tero Taimisen Tietoa sosiaalisten tilanteiden pelosta ja sen hoidosta -esitteen.Jostain syystä tuota esitettä ei sen tuottaneen Lundbeckin sivuilta löydy muutoin kuin tilattavana paperiversiona, niin mitätön läpyskä kuin onkin. Glaxon esitteet sentään ovat tarjolla myös PDF:inä. Siinä on Liebowitzin testi, mutta minä en oikein älyä sen tarkoitusta tässä yhteydessä. Liebowitz on tarkoitettu käsittääkseni lähinnä pelon vaihtelun mittaamisiin (esimerkiksi lääkkeitä testattaessa), mutta mihin yksittäisen ihmisen oikein pitäisi noita pistemääriään verrata? Jaakobin pisteisiin? #
Huomasin, että kun rangaistuksenodotukseni oli lääkärin luona jäänyt tyydyttymättä, odotin sen iskun koittavan vielä sen jälkeenkin. Olin aika pöllähtänyt vielä pitkään, kun sitä ei tullutkaan. Sen sijaan sain Das Bootin Anttilan keskusvaraston tyhjennyksestä kahdeksalla eurolla. #
UU - Das Boot liki iliman eestä! Jännä että täällä perämehtissä täytyy leffasta kuin leffasta pulittaa ainakin ja vähintään kolminkertainen hinta…
Onnittelut harvinaislaatuisesta kokemuksesta: pätevänoloisen yleislääkärin kohtaamisesta. Minun ei ainakaan tarvitse ottaa edes toista kättä esiliinasta laskeakseni omalle kohdalle sattuneet ko. tapahtumat.