Has­su­ja yhteen­sat­tu­mia aina sil­loin täl­löin. Esi­mer­kik­si eilen minä rupe­sin jos­tain syys­tä poh­ti­maan taas tätä iäni­kuis­ta par­ve­ke­tu­pa­koin­tia­si­aa, ja jos­tain syys­tä pää­dyin täl­lä ker­taa sii­hen tulok­seen, että sii­hen puut­tu­mi­nen saat­taa ehkä sit­ten­kin kajo­ta lii­ak­si yksi­lön­va­pau­teen. Ja kuin­ka olla­kaan, tänään sit­ten uuti­sis­sa näin: #

“Turun hovioi­keu­den mukaan asun­to-osa­keyh­tiö ei voi kiel­tää tupa­koin­tia asun­to­jen par­vek­keil­la. Hovioi­keu­den mie­les­tä tupa­koin­nin kiel­tä­mi­nen oles­ke­lu­par­vek­keil­la on koh­tuu­ton­ta puut­tu­mis­ta osak­kaan oikeuk­siin. Tupa­koin­nin kiel­tä­mi­sel­le huo­neis­toon liit­ty­väl­lä par­vek­keel­la ei ole lais­sa sää­det­ty­jä perus­tei­ta, hovioi­keus tote­si. […] #

Hovioi­keu­den lin­jan­ve­don mukaan kiis­tan rat­kai­sus­sa suu­rin pai­noar­vo on annet­ta­va yksi­lön­va­pau­del­le ja yksi­tyi­se­lä­män suo­jal­le, joi­ta voi­daan rajoit­taa vain lais­sa sää­de­tyil­lä perus­teil­la.” #

HS.fi: “Hovioi­keus sal­li par­ve­ke­tu­pa­koin­nin” #

Vaik­ka par­ve­ke­tu­pa­koin­ti vitut­taa­kin minua tupa­koi­mat­to­ma­na ja savun­ha­jus­ta sil­ti kär­si­mään jou­tu­va­na anka­ras­ti, olen iloi­nen sii­tä että pää­tös­tä perus­tel­laan nime­no­maan noil­la sei­koil­la joil­la sitä perus­tel­laan: yksi­lön­va­paut­ta voi­daan rajoit­taa vain lais­sa sää­de­tyil­lä perus­teil­la, ja jos sel­lai­sia perus­tei­ta ei lais­ta löy­dy, ei rajoi­tus­ta voi­da teh­dä. #

Sen sijaan tätä seu­raa­vaa koh­taa tuos­ta uuti­ses­ta minä kyl­lä vähän ihmet­te­len: #

“Hovioi­keus tote­si rat­kai­sus­saan, että tupa­koin­ti omas­sa asun­nos­sa ja sen yhtey­des­sä ole­val­la par­vek­keel­la on tapa, joka on perin­tei­ses­ti hyväk­syt­ty tai johon ei ole kat­sot­tu ole­van edel­ly­tyk­siä puut­tua.” #

ed. #

Voi olla, että se on vain asiayh­tey­des­tä irrot­ta­mi­nen mikä saa tuon näyt­tä­mään noin kum­mal­li­sel­ta, mut­ta minus­ta tuo on sil­ti kum­mal­li­nen seik­ka koros­tet­ta­vak­si täs­sä. Eihän tuo­miois­tuin voi teh­dä pää­tök­si­ään “näin­hän meil­lä on aina teh­ty” -poh­jal­ta, vaan nii­den­hän on sovel­let­ta­va lakia. Uuti­ses­sa­kin puhu­taan täs­tä oikeu­den pää­tök­ses­tä lin­jauk­se­na. Eihän se mikään lin­jaus ole sem­moi­nen, jos jänis­te­tään pää­tök­sen­teos­ta ja pitäy­dy­tään van­has­sa. #