“Toi­sen teks­tin omi­mi­nen, se että sii­nä oli­si jotain vää­rää, tun­tuu ole­van mah­do­ton­ta käsit­tää täl­le netis­tä musiik­kin­sa varas­ta­val­le suku­pol­vel­le.” #

yks­tois­ta (via Sil­män­kään­tö­van­ki­la): “Varas­ta­mi­nen, valeh­te­lu ja viih­ty­mi­nen” #

Hur­raa, uusi suku­pol­vi! Elä­köön, nuo­ri­son jous­ta­va moraa­li! #

“On type­rää aja­tel­la, kun kaik­ki on kui­ten­kin aja­tel­tu val­miik­si.” #

Sil­män­kään­tö­van­ki­la: “Kaik­kien kans­sa kai­ken aikaa” #

En oli­si voi­nut sanoa sitä parem­min itse, jol­len oli­si osan­nut: on type­rää aja­tel­la sitä, mikä on kui­ten­kin aja­tel­tu val­miik­si. #

Se on se, min­kä nämä nykyi­set infor­maa­tion hyper­ka­na­vat eli­mi­noi­vat enti­siä tehok­kaam­min: pyö­rän kek­si­mi­sen uudes­taan. Eikä nykyi­nen suku­pol­vi halus­saan vält­tyä tur­han työn teke­mi­sel­tä ole yhtään enti­siä huo­nom­pi, vaan vain mei­tä ja mei­tä edel­tä­viä pol­via parem­min varus­tel­tu sen halun­sa toteut­ta­mi­seen niin tek­ni­ses­ti, tai­dol­li­ses­ti kuin - ilmei­ses­ti ja mei­dän kaik­kien onnek­si - myös moraa­li­ses­ti. #

Ajat­te­lun kehit­ty­mi­sen kan­nal­ta tie­to­tek­no­lo­gian kehi­tyk­ses­sä ei suin­kaan ole vaa­ra­na se, että sitä käy­te­tään juu­ri sii­hen, mihin se on tar­koi­tet­tu, vaan se, että sitä ja omien resurs­sien­sa riit­tä­mät­tö­myyt­tä pel­kää­vät ins­tans­sit ja ihmi­set, joi­den pitäi­si kye­tä luo­maan sil­le kehi­tyk­sel­le vält­tä­mät­tö­miä haas­tei­ta kehi­tyk­ses­sään kriit­ti­siä vai­hei­ta elä­vil­le ihmis­tai­mil­le, ryh­ty­vät­kin kehi­tyk­sen jar­ru­mie­hik­si yrit­tä­mäl­lä luo­da kei­no­te­koi­sia estei­tä tie­don­saan­nil­le maa­il­mas­sa, jos­sa tie­to on vapaam­paa kuin se ken­ties kos­kaan his­to­rias­sa on ollut. #

Älkää pel­jät­kö tätä vapaut­ta, älkää­kä aliar­vioi­ko uuden suku­pol­ven kykyä hyö­dyn­tää sitä älkää­kä hei­dän haluk­kuut­taan niin teh­dä; anta­kaa hei­dän käyt­tää sitä, ja hylät­kää omat, men­nei­den aiko­jen mene­tel­män­ne ja nii­den pai­no­las­ti, sil­lä ne oli­vat ehkä hyvät oma­na aika­naan, mut­ta nyt ne ovat men­nyt­tä. #

(Otsi­kos­ta, lie­väs­ti sovel­le­tus­ta, kii­tos Car­ma­ba­lil­le, jol­ta nii­tä irto­aa kym­me­nit­täin.) #