Tragedia sunnuntai-illassa
#2562. Sunnuntai, 10. joulukuuta 2006 klo 20.33.21, kirjoittanut Jani. 17
Olin alkamassa syömään lättyjä kun tajusin, ettei minulla ole jäätelöä. Hilloa kuitenkin onneksi oli vielä, joten söin ne lätyt sitten paljaan hillon kanssa. Syömämieskuntoni on romahtanut, sillä huolimatta sen jäätelön puutteesta jaksoin vain hädin tuskin sulloa viimeiset kaksi lättyä sisääni! #
Olin sitten ryhtymässä paistamaan omenatorttuja, kun tajusin, ettei minulla ole omenamarmeladia! Kerkesin jo luulla, että kauppa on kiinni, kunnes tajusin, että sehän on yhdeksään asti auki näin sunnuntaisin (vielä toistaiseksi; ei enää vuodenvaihteen jälkeen). Valtavat helpotuksen aallot pyyhkivät ylitseni. #
Menin sitten sinne kauppaan ja marmeladihyllylle, ja huomasin, että omenamarmeladi on loppunut! #
Painajainen! #
Paistoin ja söin ne voitaikinalevyt sitten kuiviltaan. Olivat ihan hyviä. #
Kun leikelee ne taikinalevyt suikaleiksi pitkittäin, kierää niitä hieman, riputtaa juustoraastetta päälle ja paistaa, niin saa hyviä illatsu tikkuja.
…jotka voi syyä ite vaikka kaikki. Ja sitten yhtäkkiä muistin, ette sinä syö juustua. No hö.
Kyllä minä juustoa syön! En nyt mitenkään vakituisesti, mutta siis en ainakaan allerginen ole tai mitään semmoista, jos sitä tarkoitat. Perus-edamista tykkään. Siinä vain on niin julmetusti rasvaa ettei sitä tohdi ilokseen joka päivä mussuttaa, mutta näinä mässäilypäivinähän sillä ei ole niin paljon väliä.
Paistoin tänään litran lättytaikinan yhdellä pannulla. Noin puolentoista tunnin rupeama. Syöjille näytti maistuvan, itsekin söin kolme. Kermaa ja mansikkahilloa. Harkitsin ties kuinka monetta kertaa valurautapannun ostamista, koska teflonpannun paistojäljessä on toivomisen varaa. (En tiedä edes onko tuollaista sanaa.) Viimeksi paistoin lättyjä kesällä, mutta vohveleita on kyllä tullut paistettua tänä syksynä kolme neljä kertaa. Vohvelirauta ei ole kovin hyvä - tehoja liian vähän. Sen voisi uusia.
Huomaa tyypillinen amatööripaistajan rutina välineistä. Koska välineiden syyhän se tietenkin on, ettei tule täydellistä.
Ne on voitaikinalevyt erittäin hyviä raakoinakin. Mutta raakoina niitä ei voi syödä kuin yhden kerrallaan.
Jussi: Minä en osaisi valurautapannua edes kaivata, koska olen opettelusta asti paistanut lättyni teflonilla. Jos paistojäljen heikkoudella viittaat siihen kuivamaisuuteen (lieköhän tuollaistakaan sanaa olemassa), niin siihen auttaa runsas rasvan toljaaminen. Itse asiassa runsas rasvan toljaaminen auttaa jotakuinkin mihin tahansa, mitä ruuanlaittoon tulee.
Brim: Eipä niin voinutkaan. Koska ensin minä ajattelin syöväni ne sillä lailla, mutta sen ensimmäisen jälkeen ajattelin, että taidanpa sittenkin paistaa ne loput. Se raakana syöminen rupeaa yllättävän äkkiä tökkimään.
Mun piti mennä siinä kuuden-seitsemän aikoihin “päiväunille”, etten lähtisi kauppaan ostaan hyväskää. Hitto, kun nukuin näemmä sitten kertalaakista yhteentoista asti. Nyt kun alkaa tenttiin lukemaan ja on aamuyöstä valmis, niin se on taas yhden viikon unirytmi päin vittua. Ja kaikki vain sen takia, etten menisi kauppaan ostaan hyväskää! Perkeleen makeanhimo kun ajaa epätoivoisiin tekoihin. Onneksi mulla ei kuitenkaan ole mitään himoa raakaa voitaikinaa kohtaan. Ja onneksi ei ole voitaikinaakaan.
Tämä minun mieltymykseni voitaikinaan perustuu siihen, että se oli lapsena sellainen vähän kielletty herkku. (Voitaikina lapsena…) Siis, sen makuun on juuri ja juuri päässyt kun on saanut maistella, mutta koskaan ei ole saanut syödä sitä niin paljon kuin napa vetää.
Näin joskus pienenä untakin, jossa sain sellaisen varmaan kymmenien kilojen voitaikinaköntin ihan itselleni. Syödä mussutin sitä sitten. Se oli jotakuinkin sen tyynyn kokoinen, jolle pääni yöllä nojasin, eikä se varmaankaan ollut sattumaa.
Meillä tehtiin tänään persikkatorttuja. Hyviä olivat! Leikkasin torttulevyt kahtia (kuten ne yleensäkin leikataan), sitten voitelin kananmunalla ja ripottelin päälle raesokeria. Lopuksi laitoin jokaiseen kolme viipaletta säilykepersikkaa keskelle. Nam! Äiti teki samanlaisia ruskeista päärynöistä, ja siitä sain ideanikin, mutta lähikaupassa oli vain vihreitä päärynöitä, joten oli improvisoitava.
Kuulostaa ainakin hyvältä. Katselin minä siellä kaupassa aprikoosihyytelöpurkkia ja jopa lakkahillopurkkiakin vähän sillä silmällä, että pitäisikö kokeilla jotain muuta sen omenan sijasta, mutta en sitten uskaltanut. Koska jos se olisikin ollut pahaa, niin sitten olisi vituttanut kahta enemmän, kuin kuiviltaansyöminen, myös sen hillopurkin ostoon haaskattujen rahojen takia. Säilykepersikat olisivat edullisia, niin niitä voisi sen puolesta kokeilla vastaisuudessa, jos tämä tilanne pääsee vielä toistumaan. Tosin ne ovat nyt tyhjentämässä tuota Spar-kauppaa ihan kokonaan siihen tulevan Smarketin alta, joten kohta niillä ei ole siellä edes persikoita.
En ole kyllä edes varma, olenko koskaan voitaikinaa maistanutkaan. Se kun kätevästi menee kaikki, jos ostaa valmiita levyjä ja jos taikinan tekee itse (no kahdesti varmaan elämäni aikana tehnyt ja toinen niistä koulussa), niin… no en keksikään tähän mitään syytä! Mutta ei se ainakaan tuoksu kovin houkuttelevalta.
Joten ajatus kymmenien kilojen voitaikinaköntästä on aika karmiva. Varsinkin, kun onnistuin ylittään tämän vuoden joulutorttukiintiöni yhden päivän aikana (pari viikkoa sitten) ja nyt lähinnä kuvottaa.
Ei se muuten tuoksukaan kovin houkuttelevalta, ainakaan ennen kuin on maistanut sitä! Sen jälkeen se tuoksu muistuttaa siitä mausta ja on siksi houkutteleva.
Nam, torttuja. Minäkin pakersin joulutorttuja tuossa yksi ilta. Ne ovat niin julmetun hyviä suoraan uunista että piti melkein pultata itsensä seinään ettei olisi syönyt koko pellillistä saman tien.
Minä ainakin syön koko pellillisen saman tien, joskaan en kyllä tee koko taikinapaketillista yhdellä kertaa vaan kolme levyä, tai tänään neljä. Näköjään kipurajani kulkee harmillisesti juuri noiden kahden välissä niin, että se kolme levyä on vähän liian vähän, neljä taas pikkuisen liikaa.
Niin, ja säästellähän niitä ei voi, vaikka raja tulisikin vastaan, koska ne ovat uunituoreina niiiin paljon parempia kuin kerran jähtymään päästyään.
Jösses. Olen niin koukossa World of Warcraftiin etten ole muistanut syödä!! No ei, kunhan hassuttelen.. mutta hitto, on teillä kovat torttuorgiat näin joulun alla. Mulla vaan se suklaa vetää ja loputtomasti vetääkin. It is terrible. Tein sen virheen että ostin hasselpähkinäsuklaavoita. Se on liika hyvää ollakseen totta tumman leivän päällä!!
Olikohan se hasselpähkinäsuklaavoita jota minä teini-iässä mätin ihan hulluna Kantolan Cream crackereiden päällä? Siitä on aikaa, mutta maapähkinälevitteitä olen kyllä syönyt sittemmin, Amonaa ja nyt viimeksi Lidlin myymää Perdonnaa. Ruisleivän päällä tätä nykyä silloin harvakseltaan kun syön.