Gli occhi di Mona Lisa
#2577. Maanantai, 18. joulukuuta 2006 klo 16.04.38, kirjoittanut Jani. 8
Peleistä puheen ollen, olen kaivanut palapelin taas esiin, puolen vuoden tauon jälkeen. Kuvia palapelin kokuamisen vaiheista löytyy wikistä. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]25.2.2009[/klo] 18:23 “Kuvablogini palapeli-luokka seuraa…” → “Kuvia palapelin kokuamisen vaiheista löytyy wikistä.”[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Mona Lisa on kirottu palapeli! Kahdesti olen sen aloittanut kuluneen vuoden aikana ja menettänyt hermoni kummallakin kerralla jossakin käsien ja tumman puvun tietämissä. Lidlissä oli muuten tänään taidepalapelejä halvalla, ja meinasinkin ostaa sieltä joulunpyhiksi tekemistä, mutta sipsihylly vei tällä kertaa voiton.
Me taidetaan muuten olla sukulaisia.
RAA! En tiedä riittäisikö minun hermoni palapelin tekemiseen, vaikka toisaalta, teenhän minä vaatteitakin, onhan se palojen laittamista yhteen oikeala tavalla, jotta jotain järkevää muodostuu..
Olento: No siis, perskuta! Kun kirjoittelit noista sukulaisasioista, niin minä tietenkin salaa mielessäni kuvittelin, että kyse on minusta, mutta sitten ajattelin, että se johtuu vain siitä blogaajien paljonpuhutusta narsismista.
Oletan, että olet tutustunut noihin Jannen sukuselvityksiin (ja tämä oli tässä vain siltä varalta, ettet, ja jotta muut, jotkeivät).
Et kai sentään lyönyt sitä Mona Lisaasi palasiksi siinä vaiheessa kun menetit hermosi? Salaisuushan on siinä, että pitää antaa sen odottaa uutta, parempaa aikaa, jos hermot meinaavat mennä. Tosin sipsihyllyhän on aina paljon varmempi mielihyvän lähde, sitä ei käy kiistäminen.
Carmabal: Kokeilehan joskus! Jäät vielä koukkuun. Minä kyllä tiedän, kuinka helppoa se on…
Jos hankkisin palapein, se merkitsisi kokemusmaailmassani paluuta jonnekin yhdeksännen kesäni vaiheille. Se voisi olla yllättävän vahva kokemus!
Minulla ei muistaakseni noin varhaisia muistoja näistä tuhatpalaisista ja sitä isommista palapeleistä ole, mutta sen verran kauan edellisen kokuamisesta oli silti, että se tuntui ihan veikeältä minustakin uudelleen aloittaessani.
Kaaperi on yhteinen esi-isämme. Ihan melkein serkkuja siis :o)
Muistelen, että Mona Lisa viihtyi molemmilla kerroilla pöydälläni viikkokaupalla ja tuli lopulta niin vastenmieliseksi, että aloin syödä aamiaisenikin toisessa huoneessa. Jossakin vaiheessa koin aiheelliseksi vapauttaa pöydän muuhun käyttöön. Rasittava nainen!
Aloitin eilen maisemapalapeliä Sidneystä. Se ei kenties ole taiteelliselta arvoltaan Mona Lisan arvoinen, mutta ainakin siinä on paljon pieniä yksityiskohtia joiden avulla edetä.
Mona Lisa on ajanut minutkin pois ruokapöydän äärestä. Olin kyllä muka suunnitellut, että hankkimani palapeli mahtuisi tuohon olohuoneen pöydälle, mutta mitä vielä! Tuo eukko on niin leveä ettei puhettakaan, että se siihen mahtuisi.