Huo­ma­sin äsken tuol­la suih­kus­sa haa­vei­le­va­ni (näkö­jään siel­lä suih­kus­sa aja­tuk­se­ni tun­tu­vat usein läh­te­vän len­toon) taas era­koi­tu­mi­ses­ta. Täl­lä ker­taa lii­tin sen blo­gei­hin. Minul­la oli­si lin­tu­lau­ta, ja seu­rai­li­sin sen tapah­tu­mia, jot­ka sit­ten kir­jai­sin ylös. Sii­nä blo­gis­sa ei oli­si kom­men­toin­tia. #

Minul­la oli­si myös ras­kaas­ti rak­sut­ta­va sei­nä­kel­lo. Sii­nä oli­si hei­lu­ri. #

Voi­si siel­lä olla kave­ri­kin. Saman­lai­nen erak­ko kuin minä­kin, ja pysyt­te­li­sim­me enim­mäk­seen pois­sa tois­tem­me tiel­tä, mut­ta aina jos­kus näki­sim­me vilauk­sel­ta tois­tem­me sil­mis­sä sen kipi­nän, joka muis­tut­tai­si mei­tä sii­tä, mik­si olem­me suos­tu­neet rik­ko­maan era­koi­tu­mis­tam­me sen ver­ran, että olem­me kes­ke­näm­me saman katon alla. #

Mut­ta jos ei oli­si kave­ria, niin sit­ten voi­sin ruve­ta polt­ta­maan piip­pua. Oikein sem­mois­ta kun­non pit­kää, Sher­lock Hol­mes -piip­pua. Polt­tai­sin pii­pul­li­sen ker­ran päi­väs­sä. Vie­lä en ole päät­tä­nyt, että mihin vuo­ro­kau­den­ai­kaan sen polt­tai­sin. #

Minul­la on tasai­sin välia­join paho­ja ennak­ko­aa­vis­tuk­sia. Usein, kuten nyt, ne perus­tu­vat uniin. En usko enneu­niin, mut­ta ihmis­ten aja­tuk­set voi­vat kyl­lä men­nä jos­sain mää­rin yksiin ilman nii­den suo­raa ilmai­sua­kin, joka voi jos­kus aiheut­taa jän­niä sat­tu­muk­sia. Sii­nä ei ole mitään yli­luon­nol­lis­ta. #

Olen odot­ta­nut ikä­viä uuti­sia tänä aamu­na, mut­ta var­muu­den vuok­si käyn­nis­tin puhe­li­men vas­ta nyt, kun­toi­lun ja suih­kus­sa­käyn­nin jäl­keen, jot­ta voi­mat ja moti­vaa­tio riit­ti­vät nii­hin. No niin, kat­so­taan­pas tuo vies­ti, joka tuli heti puhe­li­men käyn­nis­tet­tyä­ni. #

Huh, pel­ko­ni osoit­tau­tui taas ker­ran tur­hak­si. #

Ajat­te­lin yrit­tää muis­taa kir­ja­ta näi­tä ylös, jot­ta sai­sin rea­lis­ti­sen kuvan sii­tä, miten usein nämä ovat ihan tur­hia. Ihmis­mie­li kun pak­kaa unoh­ta­maan täl­lai­set kään­tei­set esi­mer­kit, ja muis­ta­maaan vain ne ker­rat, jot­ka tun­tu­vat tuke­van sitä kuvi­tel­maa, että mie­lel­lä on joi­tain yli­luon­nol­li­sen tun­tui­sia voi­mia. #

Unes­sa oli les­bo­ja, mut­ta se ei ollut sel­lai­nen uni. Sii­nä oli jotain ahdis­ta­vaa. Har­mi, etten muis­ta yksi­tyis­koh­tia. #

Aiem­min tänä ilta­na, erääs­sä pie­neh­kös­sä, mut­ta muka­van kotoi­sas­sa jyväs­ky­lä­läi­ses­sä vuo­kra-asun­nos­sa… #

Jani (tie­to­ko­neen äärel­lä röh­nöt­täen, aja­tuk­sis­saan): Sii­nä vii­mek­si osta­mas­sa­ni Mynt­hon-rasias­sa­han oli joku lot­to­hom­ma, miten­kä se meni­kään… #

Jani (kie­liop­pi­vir­heel­li­ses­ti otsi­koi­dus­ta Mynt­hon-lot­to-flash-tur­hak­kees­ta ääneen lukien): “Voi­tat Mynt­hon-lot­to­ra­sial­la, mikä­li Loton kier­rok­sil­la 1-11/2006 kan­nen alla ole­val­le lot­to­ri­vil­le koh­dis­tuu jokin seu­raa­vis­ta voit­to­luo­kis­ta: 4 oikein, 5 oikein, 6 oikein, 6 ja lisä­nu­me­ro oikein tai 7 oikein.” #

Jani (edel­leen haja­mie­li­se­nä): Niin juu, niin­hän se oli­kin. Kato­taan­pa ne nume­rot… #

 #

Jani (yrit­täen hiu­kan skar­pa­ta): Eikös se loton arvon­ta ollut perin­tei­ses­ti näin lau­an­tai-iltai­sin? Joo kyl­lä näkö­jään, vart­tia vail­le yhdek­sän… Mitäs se kel­lo oli? Oho, vart­tia vail­le yhdek­sän. No, kat­so­taan­pa mit­kä nume­rot siel­tä tulee. #

 #

Jani (nyt sel­väs­ti piris­ty­nee­nä ja häm­mäs­ty­nee­nä): WTF?
Voi­tin lotossa!
Rahaa!
Valtaa!
Voin ostaa kenet haluan! #

Jani (ryh­dis­täy­tyen): Krö­höm… voi­ko tämä olla tot­ta­kaan? Täs­sä täy­tyy olla koi­ra hau­dat­tu­na, enkä nyt edes tar­koi­ta sitä 80-luvun lopun kome­dial­lis­ta polii­si­sar­jaa! Tut­ki­taan­pas tuo­ta pie­nel­lä prän­tät­tyä… #

Jani (taas flash-här­päk­kees­tä lukien): “Voit­to-osuu­te­si saat vain vah­vis­ta­mal­la voit­to­si: pos­ti­ta voit­to­ri­vin sisäl­tä­vä Mynt­hon-rasia, yhteys­tie­to­si, ikä­si ja tili­nu­me­ro­si vii­meis­tään voit­toar­von­taa seu­raa­va­na tors­tai­na […]. Kir­jeen kir­jaa­mis­ta suo­si­tel­laan. Samal­la rasial­la voit vah­vis­taa voi­ton vain yhdel­lä Loton kier­rok­sel­la. Rasioi­ta ei palau­te­ta.” #

Jani (nyt jo hie­man sar­kas­ti­se­na): Joo, var­maan kuul­kaa kir­jaan. Kir­ja­tun kir­jeen lähet­tä­mi­nen­hän mak­saa­kin vain 4,15 €! #

Jani (edel­leen flash-här­päk­kees­tä luke­mis­ta jat­kaen): “Hen­ki­lö­koh­tai­nen voit­to­si on 75 % Loton viral­li­ses­ta rivi­koh­tai­ses­ta voit­to-osuu­des­ta jaet­tu­na tasan kaik­kien saman voit­to­ri­vi­rasian mää­rä­ajas­sa palaut­ta­nei­den kes­ken. Alle 5 euron hen­ki­lö­koh­tai­set voit­to-osuu­det lah­joi­te­taan SOS-lap­si­ky­län toi­min­nan tuke­mi­seen.” #

Jani (alis­tu­nee­na, poh­dis­ke­le­va­na): Käy­tän­nös­sä siis tuon seit­se­män­kym­me­nen­vii­den pro­sen­tin itsel­le­ni saa­mi­nen edel­lyt­täi­si näh­däk­se­ni sitä, että minä oli­sin ainoa, joka tuon rasian viit­sii palaut­taa, kos­ka jo kak­si jaka­jaa sil­le pudot­tai­si kum­man­kin osuu­den alle vii­den euron. #

Jani (tode­ten itsek­seen kuin edel­lä ajat­te­le­man­sa vie­lä vah­vis­taak­seen): Näin. #

Jani (päät­tä­väi­se­näi): Mut­ta jos minä nyt sit­ten lähe­tän tuon rasian kir­jaa­mat­to­ma­na, ja se löy­tää perä­ti peril­le­kin, niin sii­nä epä­to­den­nä­köi­ses­sä tapauk­ses­sa, että se voit­to­sum­ma ei mene suo­raan hyvän­te­ke­väi­syy­teen, täten pyhäs­ti lupaan lah­joit­taa itse koko voit­to­sum­man SOS-lap­si­ky­läl­le. #

LOPPU #