Mai­jal­ta poi­min täl­lai­sen kel­lo­je­ne­sit­te­ly­mee­min. Ihan vaan sen täh­den, etten meni­si aivan ruos­tee­seen täs­tä kir­joit­ta­mat­to­muu­des­ta. Tai no, kyl­lä­hän minä nört­ti­haa­vei­len tuol­la Nuu­de­li­so­pan puo­lel­la. #

Perus­i­de­aa en löy­tä­nyt vaik­ka koe­tin jäl­jit­tää tuo­ta juu­ril­leen, mut­ta eipä sen niin väliä, näin­hän nämä muta­toi­tu­vat. #

1. Ensim­mäi­nen ja useim­min käyt­tä­mä­ni, eli tär­kein kel­lo­ni on tie­ten­kin tämän tie­to­ko­neen kel­lo, jon­ka aikaa täs­sä alla esit­te­lee Win­dows. Vii­me aikoi­na se on tah­to­nut juos­ta vähän omia aiko­jaan, mut­ta epäi­len että ongel­ma on ohjel­mal­li­nen eikä itse kel­lon rau­das­sa. Oli mis­sä oli, niin sii­tä tuon tär­key­den on huo­man­nut, kun sitä on ollut ihan hätää kär­si­mäs­sä kun ei sii­hen ole voi­nut luot­taa.

   Tämän omi­nai­suuk­sis­ta mai­nit­ta­koon, että ajan voi sää­tää oike­aan joko käsin tai sit­ten synk­ro­noi­mal­la sen hui­mas­ta kah­den vali­koi­mas­ta Inter­net-pal­ve­li­mia. #

   

2. Toi­sek­si­tär­kein kel­lo­ni on keit­tiön kel­lo tuol­la keit­tiön (tai no, etei­sen) sei­näl­lä, jää­kaa­pin ylä­puo­lel­la. Sen omi­nai­suuk­sia ovat tyy­li­käs mus­ta­kul­tai­nen look ja hel­ve­tin kova rak­su­tus, jol­la sii­hen tot­tu­mat­to­mat tääl­lä nuk­ku­jat pide­tään valveilla. 

   

3. Aivan vii­me päi­viin saak­ka tär­kein mat­ka­kel­lo­ni on ollut kän­ny­kän kel­lo. Se näyt­tää ajan valin­nai­ses­ti joko perin­teis­tä vii­sa­ri­kel­loa simu­loi­val­la ani­maa­tiol­la tai sit­ten digi­veh­keis­sä sitä­kin perin­tei­sem­mäl­lä nume­ro­pa­ril­la (fon­til­la joka muis­tut­taa huo­les­tut­ta­van pal­jon Comic San­sia).

   

4. En ole tei­ni-iän jäl­keen tykän­nyt pitää ran­ne­kel­loa, mut­ta syke­mit­ta­rin hom­mat­tua­ni olen tot­tu­nut sii­hen jo muu­ta­mas­sa päi­väs­sä ja otan sen nyky­ään mukaa­ni ja jätän kän­ny­kän kotiin. Syke­mit­ta­rin kel­lo näyt­tää kel­lon­ajan ja päi­vä­mää­rän. Muis­ta omi­nai­suuk­sis­ta voi lukea syke­mit­ta­rin han­kin­nas­ta ker­to­vas­ta mer­kin­näs­tä.

   

5. Iltai­sin kän­nyk­kä ei ole käden ulot­tu­vil­la eikä keit­tiön kel­lo näy pimeäs­sä. Se ei kui­ten­kaan ole ainoa tilan­ne jol­loin teksti-tv:n kel­lo on hyö­dyl­li­nen; yleen­sä synk­ro­noin muut kuin tie­to­ko­neen kel­lot sen mukaan. 

   

Tapah­tuu CSI: New Yor­kin seu­raa­val­la tuo­tan­to­kau­del­la: labra­tek­nik­ko tuna­roi vii­den­nek­sen kai­kis­ta näyt­teis­tä, eikä mikään mää­rä Gary Sini­sen kul­ma­kar­vo­jen­ko­hot­te­lua tai co-sta­rit­ta­ren huu­liin ja poveen pum­pat­tua sili­ko­nia pys­ty estä­mään rikol­lis­ten kar­kuun­pää­syä! #