Ovatko lapset lakanneet kiljumasta, Clarice?
#2630. Keskiviikko, 31. tammikuuta 2007 klo 18.00.12, kirjoittanut Jani. 2
Kuten mainitsin, näkymä huoneeni ikkunasta on täällä aika karu, ainakin verrattuna Muurolan ikkunastani avautuneeseen talviseen Lapin-maisemaan. Sain eilen urkituksi tietoja: kuulemma tässä sairaalassa ei ole muita psykiatrisia osastoja, ja nuo vastapäisen rakennuksen ylimmäisen kerrroksen kalterit selittyvät sillä, että tämä osasto 7 muuttaa myöhemmin sinne. Tämän paikalle tulee lastenpsykiatrian osasto. #
Tuossa heti tämän osaston yläpuolella on jo ennestään lastentautien osasto. Aina silloin tällöin sieltä kuuluu itkua, joka raastaa sydäntä, jos sen ajattelee johtuvan siitä että lapsi kärsii (voiko se joskus johtua muustakin?). #
Tulohaastattelussa positiivista elämänasennetta täyteen ladattu lääkäri yritti onkia minusta onnellisen elämän toiveita kysymällä mitä vastaisin, jos hyvä haltija pyytäisi minua esittämään kolme toivomusta. Harmitti täällä huoneessa myöhemmin tuon itkun kuultuani, etten ollut tajunnut toivoa lapsille vapautta kaikista vakavista sairauksista. #
Lapsen itku on yksi surullisimmista äänistä maailmassa. Nostan hattua niille ihmisille, jotka jaksavat työskennellä sairaiden lasten kanssa, ja etenkin niille jotka työskentelevät parantumattomasti sairaiden lasten kanssa tai lasten saattohoidon parissa. Siihen hommaan ei moni kyllä pysty.
Argh. Juuri tuollaiset “mitä tekisit jos saisit kolme toivetta” -kysymykset ärsyttävät. Tekisi mieli silloin kysyä että ihan vakavissasiko tuota kysyt, ja mitä tekemistä sillä on minkään kanssa. Toivottavasti työkyvyn mittaus ei perustu tuonkaltaisille kysymyksille…
Olisi mukava kuulla enemmänkin siitä, mitä ne siellä tekevät/teettävät, minullakin se on varmaan edessä joskus hamassa tulevaisuudessa. Ainakin uskaltaisin veikata niin.