Kat­se­len uudes­taan Kadon­neen elä­män jäl­jil­lä -sar­jaa ja huo­ma­sin, että sen ensim­mäi­nen ja vii­mei­nen jak­so ovat Mike Salis­bu­ryn ja kak­si kes­kim­mäis­tä Neil Nigh­tin­ga­len tuot­ta­mia. Mikesta ei löy­ty­nyt Googlella äkki­sel­tään mitään var­maa IMDb-pro­fii­lin lisäk­si, mut­ta Neilistä löy­tyi haas­tat­te­lu. #

Sitä soit­taes­sa­ni sain taas tode­ta, ettei kes­kit­ty­mis­ky­ky­ni ker­ta kaik­ki­aan vaan rii­tä pelk­kään kuun­te­le­mi­seen. Alan välit­tö­mäs­ti surf­fail­la jos­sain ja sil­loin puhe muut­tuu pel­käk­si taus­ta­me­luk­si. Täs­tä syys­tä minus­ta ei kos­kaan ole tul­lut mitään podcastien ystä­vää. #

Teks­tiä lukies­sa­ni voin aktii­vi­ses­ti työs­ken­nel­lä tie­don­saan­ti­ni tehos­ta­mi­sek­si. Arvos­te­len jat­ku­vas­ti luke­ma­ni tär­keyt­tä ja hypin sen perus­teel­la vähem­män tär­kei­nä pitä­mie­ni osioi­den yli, tai kas­va­tan kes­kit­ty­mi­sin­ten­si­teet­tiä tär­kei­nä pitä­mie­ni osioi­den koh­dal­la. #

Puhet­ta kuun­nel­les­sa­ni minul­la ei ole yhtä suju­vaa mah­dol­li­suut­ta hyp­piä eteen- ja taak­se­päin. Lukies­sa­ni voin teh­dä sen sil­mien liik­keil­lä pal­jon täs­mäl­li­sem­min ja nopeam­min kuin mihin soit­to-ohjel­man hal­lin­ta hii­rel­lä antaa mah­dol­li­suu­den. #

Täy­tyy vie­lä kokeil­la sitä tosi-podcast-mies­ten tyy­liä, eli kop­sa­ta tuo haas­tat­te­lu kan­net­ta­vaan soit­ti­meen ja kuun­nel­la se mat­kal­la jon­ne­kin. #