Poliisi pyytää vihjettä… huonosti
#2686. Perjantai, 9. maaliskuuta 2007 klo 11.46.55, kirjoittanut Jani. 3
“Poliisi on julkaisut piirroksen henkilöstä, jonka epäillään syyllistyneen lauantain vastaisena yönä raiskaukseen Oulun Heinätorin puistossa. Raiskauksen uhriksi joutuneen nuoren naisen antamien tuntomerkkien perusteella hahmoteltu piirros julkaistiin tänään.” #
MTV3: Oulun puistoraiskaajasta julkaistiin piirros (via Ampparit); linkitys omani) #
Oulun poliisia on arvosteltu tutkinnan etenemisestä. Minua on poliisin sähköisiä tiedotteita jatkuvasti seuraavana jo pitempään ihmetyttänyt valtakunnallisellakin tasolla se, miten surkeasti Internetin mahdollisuuksia on poliisissa hyödynnetty: poliisin sivustolla on kyllä Poliisi pyytää vihjettä -sivuVihjepyyntösivun, kuten muidenkin poliisin sivustolla olevien sivujen osoite taas on… no joo., mutta sinne tulee vain murto-osa lehdistölle toimitettavista vihjepyynnöistä, ja nekin, jotka tulevat, tulevat sinne tuntien tai jopa päivän pitkällä viiveellä sen jälkeen kun vihjepyynnöt on jo julkaistu lehdissä, jolloin niiden merkitys on lähinnä nimellinen. #
Tämänkin tapauksen yhteydessä tuo kuva olisi aivan hyvin voitu julkaista isokokoisena yhdessä vihjepyynnön yhteydessä tuolla poliisin sivuilla. Samalla tavalla kadonneita etsittäessä tuntuu käsittämättömältä miten tietoa suorastaan pantataan. Tuntomerkkien julkaiseminen Internetissä auttaisi taatusti niiden leviämistä, ja samalla poliisin oma julkaisu toimisi luotettavimpana lähteenä, eikä tarvitsisi turvautua toisen käden tietoon eikä uutistoimitusten luettavuuden vuoksi muokkaamiin versioihin. #
Myös isojen kuvien julkaisu kadonneiden etsinnän avunpyyntöjen yhteydessä olisi erinomainen idea: yksityiskohtaisinkaan sanallinen kuvaus ei kuitenkaan koskaan vedä vertoja naamakuvalle, jos ihminen täytyy tunnistaa. Tarvittaessahan kuvat voitaisiin aina jälkikäteen poistaa vihjepyynnön yhteydestä samalla kun niihin merkattaisiin selvästi (kuten lihavoidulla punaisella) että tämä tapaus on nyt ratkennut. #
Olin keskiviikkona kuuntelemassa ohjattavani opetusharjoitteluun liittyvää vapaaehtoisen pelastuspalvelun peruskurssia. Teemana oli etsinnän lopettamiseen ja päättämiseen liittyvät toimet. Tunnilla käsiteltiin mm. tietosuojakysymyksiä ja etsijöiden vaitiolovelvollisuutta. Tuli tunne, että kadonneen tuntomerkit ovat liki valtiosalaisuus.
Varmaan tuntomerkkien ja kuvien julkistaminen on omaisille aikamoista tasapainoilua. Toisaalta on niin, että mitä laajemmalle kuva leviää, sen paremmat mahdollisuudet on kadonneen löytämiseen. Toisaalta kuvan julkaisemiseen voi liittyä kaikenlaisia ikäviä lieveilmiöitä, joiden vuoksi tekisi mieli kieltää julkaiseminen. Kaikki tuo korostuisi nettilevityksessä.
Silti, jos minun omani olisi hukassa, varmasti haluaisin turvautua myös esittämääsi nettijulkaisuun. Kaikkien hörhöjen kiinnostuksen uhallakin!