Simeoni
#2745. Lauantai, 19. toukokuuta 2007 klo 14.08.48, kirjoittanut Jani. 10
Kun Juhani seuraavana päivänä kuuli, kuinka Simeoni oli saitaillut hänen lastensa kustannuksella, julmistui hän siitä aivan silmittömästi. Hän karkasi Simeonin kimppuun, ja saipa mies sellaisen pieksäjäisen, ettei enää tiennyt maata taivaasta. #
Siitä toivuttuaan astui Simeoni ylös tallinparsille, missä kiertoi kaulaansa vanhan loimivyön, jonka toisen pään kiinnitti orteen, kuoliaaksi hirttyäkseen. Mutta Simeonin siinä kiikkuessa näki vanha anoppi-muori miehen nuorassa ja antoi huudolla tiedon taloon. Jukolan kaikki väki keräytyi paikalle, ja iloiten katselivat he tuon “syntisäkin” rimpuilua köyden nokassa. Heittivätpä vielä hänen puoleensa pilkkasanojakin, nauraen itsensä sen jälkeen tärviölle. #
Niin päättyi Simeonin, tuon tekopyhän mulkun elämä, eikä kenkään mielestä liian aikaisin. #
“Tämä tarina on sadan sanan pituinen tai oikeastaan 99 sanaa pitkä ja sadas sana on tarinan nimi. Satasanaista tarinaa kutsutaan kravuksi. […] Krapu voi muotoutua miten tahansa, muuta rajoitusta ei ole kuin sanojen lukumäärä eli sata kappaletta otsikon kanssa. Krapua voi hioa miten kauan tahansa ja sen […] pystyy lukemaan minuutissa, niin kuin minuuttinovellit.” #
Susupetal (via Saara) #
Krapuja, heh heh… pitäisikö perustaa blogi nimeltä Krapublogi? Se olisi Krapulablogin lievästi kehitysvammainen pikkuveli. #
Aloitin kiinnostuneen lukemisen otsikolla Siemeneni.. Lukihäiriöstäni [vai toiveajattelusta?] toivuttuani jatkoin lukemista edelleen kiinnostuneena. Hauska!
Ps. Jotenkin en vain tykkää tuosta krapu-sanasta tällaisessa yhteydessä, pelkästään vesi sellaisessa. Pitää liittää alati venyvään sanat, joista en pidä -listaan.