Kun Juha­ni seu­raa­va­na päi­vä­nä kuu­li, kuin­ka Simeo­ni oli sai­tail­lut hänen las­ten­sa kus­tan­nuk­sel­la, jul­mis­tui hän sii­tä aivan sil­mit­tö­mäs­ti. Hän kar­ka­si Simeo­nin kimp­puun, ja sai­pa mies sel­lai­sen piek­sä­jäi­sen, ettei enää tien­nyt maa­ta tai­vaas­ta. #

Sii­tä toi­vut­tu­aan astui Simeo­ni ylös tal­lin­par­sil­le, mis­sä kier­toi kau­laan­sa van­han loi­mi­vyön, jon­ka toi­sen pään kiin­nit­ti orteen, kuo­li­aak­si hirt­tyäk­seen. Mut­ta Simeo­nin sii­nä kiik­kues­sa näki van­ha anop­pi-muo­ri mie­hen nuo­ras­sa ja antoi huu­dol­la tie­don taloon. Juko­lan kaik­ki väki keräy­tyi pai­kal­le, ja iloi­ten kat­se­li­vat he tuon “syn­ti­sä­kin” rim­pui­lua köy­den nokas­sa. Heit­ti­vät­pä vie­lä hänen puo­leen­sa pilk­ka­sa­no­ja­kin, nau­raen itsen­sä sen jäl­keen tär­viöl­le. #

Niin päät­tyi Simeo­nin, tuon teko­py­hän mul­kun elä­mä, eikä ken­kään mie­les­tä lii­an aikai­sin. #

“Tämä tari­na on sadan sanan pitui­nen tai oikeas­taan 99 sanaa pit­kä ja sadas sana on tari­nan nimi. Sata­sa­nais­ta tari­naa kut­su­taan kra­vuk­si. […] Kra­pu voi muo­tou­tua miten tahan­sa, muu­ta rajoi­tus­ta ei ole kuin sano­jen luku­mää­rä eli sata kap­pa­let­ta otsi­kon kans­sa. Kra­pua voi hioa miten kau­an tahan­sa ja sen […] pys­tyy luke­maan minuu­tis­sa, niin kuin minuut­ti­no­vel­lit.” #

Susu­pe­tal (via Saa­ra) #

Kra­pu­ja, heh heh… pitäi­si­kö perus­taa blo­gi nimel­tä Kra­pu­blo­gi? Se oli­si Kra­pu­la­blo­gin lie­väs­ti kehi­tys­vam­mai­nen pik­ku­ve­li. #