Kos­ka minua ei haas­tet­tu tähän useam­mal­ta­kaan tahol­ta, vas­taan tie­tys­ti haas­tee­seen. #

1. Edes kah­vin­keit­ti­men pul­pu­tus ei miel­ly­tä kor­vaa­ni niin pal­jon kuin pel­ti­ka­tol­le ropi­se­van sateen ääni.
2. Kär­sin kroo­ni­ses­ta t-pai­ta­pu­las­ta (jota nii­den katoi­lu ei kyl­lä yhtään auta). Se kui­ten­kin hel­pot­tui hie­man tuos­sa tämän vii­kon alku­puo­lel­la, kun tee­tin itsel­le­ni Suvan­to-aihei­sen pai­dan Caméléo­nis­sa.
3. Tyk­kään kalas­tuk­ses­ta sen eet­ti­ses­tä arve­lut­ta­vuu­des­ta huolimatta.
4. Ainoat eläi­met joi­ta pys­tyn sur­maa­maan tun­te­mat­ta vähää­kään tun­non­tus­kia, jopa mää­rät­tö­mäs­ti, ovat sääs­ket.
5. Lap­suu­des­ta­ni pääl­lim­mäi­se­nä mie­lee­ni jää­nyt kipu­koh­ta on koke­mus sii­tä ettei minua ymmär­re­tä enkä minä ymmär­rä mui­ta. Tuol­ta ajal­ta peräi­sin ole­vien tal­len­tei­den perus­teel­la vai­kut­tai­si sil­tä, ettei ensin­mai­nit­tu­kaan ole ollut pel­käs­tään omaa kuvitelmaani.
6. Olen onnel­li­ses­ti pari­suh­tees­sa, mut­ta jon­kin­lai­sen ärsyt­tä­vän tai­kaus­koi­suu­den sekä mui­den, mai­nit­ta­vik­si lii­an häpeäl­lis­ten seik­ko­jen takia en uskal­la kir­joit­taa sii­tä tääl­lä edes etäi­ses­ti sii­hen viitaten.
7. Häpeäs­tä puheen ollen, muis­te­len sään­nöl­li­ses­ti men­nei­syy­des­tä­ni (aina niin var­hais­ta lap­suut­ta myö­ten, kuin mihin asti muis­ti­ni yltää) teko­ja­ni ja sano­mi­sia­ni, joi­ta häpe­sin pian nii­den tapah­dut­tua ja jot­ka edel­leen hävet­tä­vät niin pal­jon, että en voi kuvi­tel­la­kaan ker­to­va­ni niis­tä kos­kaan kenel­le­kään. Onnek­si nii­tä tun­tuu kui­ten­kin ker­ty­vän lisää sitä vähem­män mitä enem­män ikää ker­tyy. Lisäk­si olen pääs­syt iän myö­tä myös joi­den­kin häpeäl­li­syy­des­tä sikä­li yli, että olen kyen­nyt pal­jas­ta­maan nii­tä pel­kää­mät­tä kuo­le­va­ni sii­hen häpeään.