Mum­mil­la oli oikea kir­joi­tus­ko­ne, sil­lä kir­joit­ta­mi­nen tun­tui minus­ta aina juh­lal­li­sel­ta. Ei mitään tär­ke­ää kir­joi­tet­ta­vaa, las­ten leik­ke­jä vain, mut­ta mie­li­ku­vi­tuk­ses­sa ne oli­vat asia­pa­pe­rei­ta tai tai­de­teok­sia. Lyön­ti­vir­hei­siin kor­jaus­nau­haa. #

Muis­tan mus­teen hajun, ja äänen jota pape­ri­nau­hal­le kir­joit­ta­va las­ku­ko­ne piti. Nume­roi­den näp­päi­lyä, sit­ten ope­raat­to­ri­merk­ki ja jän­ni­tys­tä; tal­len­tuu­ko muis­tiin vai tulos­tuu­ko? #

Ala­kaap­pi täyn­nä van­ho­ja aika­kaus­leh­tiä, teks­te­jä ja kuvia, leik­kaus­ta ja lii­maus­ta.  #