Minul­la on ikui­suus­pro­jek­ti­na mar­gi­naa­lin arkis­to­jen sii­vous, jon­ka takia lues­ke­len aina sil­loin täl­löin van­ho­ja mer­kin­tö­jä­ni. Sii­nä samal­la on mie­len­kiin­tois­ta ver­ra­ta kir­joi­tusa­jan­koh­dan ajat­te­lua­ni nykyi­seen. Tähän men­nes­sä en ole tör­män­nyt aja­tuk­siin jot­ka koki­sin nykyi­sel­le itsel­le­ni täy­sin vie­raik­si, mut­ta tuos­sa äsken liip­pa­si jo lähel­tä. Kol­me vuot­ta sit­ten olen kir­joit­ta­nut näin: #

Tie­toi­ses­ti valit­tu epä­mo­raa­li­suu­den tie­dos­ta­mat­to­muus pel­käs­tään omiin pää­mää­riin pää­se­mi­sek­si on […] hal­vek­sut­ta­vin piir­re, mikä ihmi­ses­sä voi olla. #

7. mar­ras­kuu­ta 2004: Ihmis­suh­de­pe­li­teo­ria #

Vaik­ka ihan kir­jai­mel­li­ses­ti otet­tu­na en tuos­ta vie­lä­kään vält­tä­mät­tä sanoi­si ole­va­ni eri miel­tä, niin tuon hen­ki on kui­ten­kin päin­vas­tai­nen kuin nykyi­ses­sä ajat­te­lus­sa­ni, että omiin pää­mää­riin pyr­ki­mi­sen tiel­lä sei­so­va moraa­li on heik­kout­ta. Sii­nä mie­les­sä alle­kir­joit­tai­sin tuon van­han väit­tä­mä­ni edel­leen­kin, että yri­tys voit­taa oma heik­kou­ten­sa epä­mo­raa­li­suu­ten­sa kiel­tä­mäl­lä on hal­vek­sut­ta­vaa. Se ei ole sen enem­pää mah­dol­lis­ta kuin van­gin on mah­dol­lis­ta vapau­tua kiel­tä­mäl­lä kah­leit­ten ole­mas­sao­lo. Moraa­lin heik­kou­des­ta vapai­ta ovat vain ne joil­la ei ole moraa­lia. #

Omal­le koh­dal­le­ni sovel­let­tu­na tämä taas on asia jos­sa puo­les­taan en näh­däk­se­ni ole kehit­ty­nyt tip­paa­kaan: minus­ta ei edel­leen­kään ole omil­la mit­ta­puil­la­ni moraa­lit­to­maan toi­min­taan. #