Minä­kään en usko että Auvi­nen oli psy­ko­paat­ti, kos­ka minul­le­kin on tut­tu tuo tus­ka ja tie­dän ettei mur­han­hi­moi­suu­teen psy­ko­pa­ti­aa vaa­di­ta. Epäi­len, ettei sat­tu­man­va­rais­ten ihmis­ten kimp­puun käy­mi­nen vaa­di edes psy­koo­sia, mut­ta sii­tä en sit­ten enää voi olla yhtä var­ma, kos­ka voi olla, että juu­ri se on se raja jon­ka ylit­se minä en ole kos­kaan men­nyt, enkä sik­si ole tul­lut auvi­sek­si. #

On surul­lis­ta miten pinnallis­ta jul­ki­nen kes­kus­te­lu Auvi­sen motii­veis­ta on. Ikään kuin nii­den kuit­taa­mi­nen epä­mää­räi­ses­ti mie­len­ter­vey­son­gel­mik­si oli­si yhtään avuk­si kenel­le­kään muul­le kuin ihmi­sil­le, jot­ka pel­kää­vät hys­tee­ri­ses­ti kaik­kea synk­kää ja moni­mut­kais­ta mitä tuon sanan taak­se voi kät­key­tyä. #

Aina­kaan Auvis­ta itse­ään ei hänen motii­vien­sa epä­sel­vi­nä pitä­mi­ses­tä voi syyt­tää. Mies­hän teki ne niin sel­vik­si kuin vain suin­kin myö­häis­tei­ni-ikäi­sen hie­man haja­nai­sel­la jär­jen­juok­sul­laan ja mah­tai­le­val­la kie­len­käy­töl­lään kyke­ni. Syis­tä ei puhu­ta ollen­kaan nii­den oikeil­la nimil­lä, ikään kuin pel­käs­tään nii­den ääneen lausu­mi­nen sai­si samoin ajat­te­le­vat nuo­ret (joi­ta on taa­tus­ti pal­jon täs­sä­kin maas­sa) hyp­pää­mään suo­raan saman­lai­siin rat­kai­sui­hin kuin mit­kä Auvi­nen valit­si. #

Ja kun juu­ri niis­tä pitäi­si puhua, jot­ta se voi­tai­siin ehkäis­tä. #

 #