Sii­vo­sin sit­te eilen ihan hul­lu­na, tai oikias­taan sii­tä iso osa oli uuvel­leen­jä­ries­te­lyä. Ku pää­sin olo­huo­neen kaa­pil­le, niin pää­tin että nyt minä hei­vaan siel­tä kaik­ki yli­mää­rä­sen ros­kiin, ja hele­ve­tin­moi­nen läjä sitä yli­mää­räs­tä oli­ki. Sain sen kaa­pin niin tyhy­jäk­si että sen jälä­keen sain sii­hen mah­tu­maan kaik­ki mitä tuos­sa kir­ja­hyl­lys­sä oli, eli kir­ja­hyl­lyn sain tyhy­jäk­si. #

Sii­nä sit­te vähän aikaa sumplit­tua­ni ajat­te­lin että nyt ku ker­ran rupian nii­tä huo­ne­ka­lu­ja siir­te­le­mään joka tapauk­ses­sa, niin sama vaih­taa järies­tys­tä­ki. Aiem­min­ki­han net oli nämät tie­to­ko­ne­sys­tee­mit tää­lä olo­huo­nees­sa, mut­ta siir­sin net tuon­ne kama­riin ku sain tuon pen­kin, ku ei sen kans tuo­la kama­ris­sa oikein mah­tu­nu. Mut­ta nyt vii­me aikoi­na olen nos­tel­lu pai­no­ja ili­man sitä penk­kiä joka tapauk­ses­sa, niin sen saat­to nos­taa kasa­han, eikä se sit­te enä­hän vie­ny palion tilaa. #

Soho­van siir­tä­mi­nen oves­ta soli niin jus­tia hom­maa, että rupes väki­sin­ki nau­rat­ta­maan sii­nä. Sama hom­ma soli tois­tek­ki­päin. Sitä piti siir­tää kym­me­nen sent­tiä aina ker­ral­laan toi­ses­ta pääs­tä, ja välil­lä siir­rel­lä tiel­tä mui­ta huo­ne­ka­lu­ja viis sent­tiä. Ja muu­ten­ki mele­ko­nen logis­tiik­ka­hom­ma tuo, ku aina yks huo­ne­ka­lu piti ker­ral­laan siir­tää, ja sit­te imu­roia sen paik­ka niin että sai aina uuen pai­kan mihin taas siir­tää seu­raa­va huo­ne­ka­lu toi­se­hen suun­taan, ja niin ees­päin. #

Tyhy­jen­sin tämän tie­to­ko­ne­pöy­vän­ki kai­kis­ta yli­mää­rä­sis­tä, vaik­ka net kyl­lä osin vie­lä jäi­vät tuon­ne keit­tiön­pöy­väl­le loju­ma­han, ku lop­pu ilta kes­ken. #

Sit­te ku olin siir­ron tehe­ny ja tie­to­ko­neen vähim­mäis­vaa­ti­muk­set kyt­ke­ny, niin käyn­nis­tin sen ja hok­sin että verk­koa, siis net­tiä ei ole. Son saa­ta­na siot­tu tuo­hon rasi­aan, eli että vain jom­mas­ta kum­mas­ta huo­nees­ta pää­see ker­ral­laan, enkä­hän minä sitä tie­ten­kään muis­ta­nu. Vitut­ti, mut­ta onnek­si mul­lon tuom­mo­nen järiet­tö­män pit­kä verk­ko­piu­ha, joka ylsi olo­huo­neen kauim­mas­ta nur­kas­ta tuon­ne kama­rin kauim­mai­seen nurk­kaan. Se vain nyt­te on tuos­sa lat­tial­la oot­ta­mas­sa sitä että kos­ka len­nän tur­val­le­ni sii­hen ja samal­la hajo­tan tie­to­ko­neen ku se sitä nykä­see. #