Opin (tai oival­sin, vaik­ka vie­ras­tan näi­den oival­luk­sien luke­mis­ta pel­käs­tään omak­si ansiok­se­ni, niin kuin pelk­kä “oival­sin” antai­si ymmär­tää) tänään, että yksi­näi­syys on kovin suh­teel­lis­ta, sil­lä se riip­puu kon­tak­tien luku­mää­rää pal­jon enem­män nii­den laa­dus­ta, eikä sii­nä mer­kit­se­väs­sä laa­dus­sa­kaan ole kysy­mys pel­käs­tään niin yksin­ker­tai­sis­ta ja kon­kreet­ti­sis­ta asiois­ta kuin esi­mer­kik­si väli­mat­kas­ta. Lisäk­si luu­li­sin, että kon­tak­tien kul­loi­nen­kin tar­ve mää­rää sen, miten (laa­dul­li­ses­ti) suu­ren mää­rän nii­tä tar­vit­si­si, jot­tei yksi­näi­syys­ko­ke­mus­ta syn­tyi­si. Täs­sä on aina­kin osa Suu­ren elä­myk­se­ni avain­ta: yksi­näi­syy­den sin­gu­la­ri­teet­ti. #

“Kes­kus­te­li­ja­na hän oli mah­do­ton, ei sik­si että vähäi­nen­kin vas­ta­väi­te oli­si jär­kyt­tä­nyt hänen usko­aan, vaan kos­ka jo toi­sen äänen kuu­le­mi­nen häi­rit­si hän­tä pii­nal­li­ses­ti, sekoit­ti heti hänen aja­tuk­sen­sa — nuo aja­tuk­set, jot­ka oli­vat syn­ty­neet monen vuo­den aika­na vede­tön­tä erä­maa­ta­kin autiom­mas­sa hen­ki­ses­sä yksi­näi­syy­des­sä, ilman että yksi­kään ihmi­sää­ni oli­si mil­loin­kaan vas­tus­ta­nut, kom­men­toi­nut tai hyväk­sy­nyt nii­tä.” #

Joseph Con­rad: Anar­kis­tit, s. 44 #

“Ihmi­sel­lä, joka on koko elä­män­sä ollut yksin, on varaa syven­tyä hio­maan aivan eri­tyi­siä tai­to­ja.” #

Peter Høeg: Lumen taju, s. 133 #