Tietoisuustaito
#12099. Keskiviikko, 10. maaliskuuta 2010 klo 19.27.33, kirjoittanut Jani. 0
Joonasn siteerasi David Foster Wallacea jostain, mikä minusta kuulosti tietoisuustaidolta. Tulin sen perään kommenttia väsätessäni hiukan jäsennelleeksi ajatuksiani, joten ajattelin kirjata hahmotelmaani tännekin. #
Siis, kuten joonasn loihe lausumaan: Miten pääsisi siihen tilanteeseen että osaisi päättää mitä haluaa ajatella? #
Epäilisin, että siinä on kyse taidosta, jota minulle on jostain (kasvatuksesta tai ympäristön vaikutuksesta) siunaantunut lapsuudessa jonkin verran. Uskoakseni se edellyttää toimiakseen introspektiokyvyn ohella motivaatiota, joka kaiketi useimmiten, ja ainakin ilmeisesti tässä HOT-ajattelussa, tulee uskosta siihen, että sen introspektion tuoman hallinnan mahdollisuuden valjastaminen omien arvojen mukaiseen elämään pyrkimiseen on kannattavaa. Jos sellaista uskoa löytyy, eli on sitä motivaatiota, on vain äärimmäisen luonnollista käyttää omaa mieltä välineenä sen oman arvomaailman toteuttamiseen. #
Eli kysymykseen, kuinka omaa ajatteluaan voisi hallita, tekisi mieleni vastata, että se tapahtuu kuin itsestään silloin, jos uskoo sen olevan riittävän vahva ja paras käytettävissään oleva keino omien arvojen toteuttamiseen pyrkimisessä. Voin siis joka hetki valita oman arvostelukykyni avulla ajatuksistani sen, joka vaikuttaa parhaiten päämäärääni palvelevalta. Jos taas motivaatio tai päämäärä on hukassa, ei ole mielekästä tehdä valintoja, kun ajatuksien keskinäiselle paremmuudelle ei ole mitään mittapuuta. Yhtä hyvin voisi silloin vaikka arpoa seuraavan siirtonsa. #
Tämä motivaatio- ja päämääräosuus on se, mistä se minulla itselläni nykyisin on kiinni. Eli vaikka olisinkin väärässä tuossa olettamassani, että introspektion jälkeen on vain kyse luontevien, jollei peräti vaistonvaraisten valintojen tekemisestä, niin kuten sanoin, uskoakseni tätä kykyä minulta jonkin verran löytyy. Sen sijaan päämääräni on täysin hukassa. #
HOT-teorian terminologian raiskaamista jatkaakseni tähtäimeni on hukassa, koska arvomaailmani hajosi taannoin tuhannen pillun päreiksi. Huomasin, että koko tämä hieno rakennelmani, arvomaailmani palveluun valjastamani supertietokone ei kykenekään tuottamaan arvojeni mukaisia tuloksia. Reunaehto, jonka mukaan tämä omien arvojen mukaisen elämän puolesta kamppailu on mielekästä, vaikka siinä kohtaisikin vastoinkäymisiä, osoittautui liian isoksi: jos törmää kertakaikkiaan ylitse-, alitse- ja lävitsepääsemättömään seinään, kamppailu lakkaa olemasta mielekästä. #
Pienemmässä mittakaavassa on vielä mahdollista korjata tavoitteita arvojen puitteissa. Tarpeeksi kauas alkuperäisestä etääntyessään tavoitteet kuitenkin lakkaavat olemasta arvojen mukaisia, ja silloin TA-DAA! Onneksi olkoon, jaoit juuri nollalla. #