Kau­niit nai­set, kuin­ka te oikein sel­viät­te? Tai tar­kem­min, kuin­ka te sel­viät­te elä­mäs­sän­ne niis­tä asiois­ta, jot­ka eivät ole kau­nii­ta niin kuin tei­dän elä­mäs­sän­ne kuu­lui­si? #

Te voit­te raken­taa pal­jon sen ympä­ril­le, että näyt­täi­sit­te kau­niil­ta, ja pyr­ki­mys koh­ti kau­neut­ta on itse­kin sitä, mut­ta entä sit­ten, kun tapah­tuu jotain, mikä on kiis­tat­to­mas­ti pel­käs­tään köm­pe­löä ja rumaa? Ette te voi sitä koko­naan tor­jua kau­neu­del­lan­ne, kyl­lä sitä lan­ke­aa tei­dän­kin osak­sen­ne väis­tä­mät­tä. Mitä te sil­loin teet­te? Kuin­ka kasaat­te itsen­ne? Miten pää­set­te yli häpeäs­tä, jon­ka rumuus teil­le aiheut­taa? Yri­tät­te­kö karis­taa sen itses­tän­ne jäl­kiä jät­tä­mät­tä? Elät­te­kö sen jäl­keen ala­ti pelos­sa, että rumuus men­nees­tä tulee tei­tä vai­noa­maan, että pal­jas­tut­te? #

Vai vie­tät­te­kö te aina kak­soi­se­lä­mää? Pidät­te­kö vain yllä kau­neu­den kulis­sia, ja pel­käät­te jat­ku­vas­ti totuu­den pal­jas­tu­mis­ta: että tosia­sias­sa tei­dän­kin elä­män­ne on rumuu­den tah­ri­ma? #

Mikä tei­tä moti­voi, min­kä eteen te pon­nis­te­let­te? Mik­si haluat­te kau­neut­ta? #