Kas täs­tä­pä on pas­ka päi­vä tulos­sa. Eilen nyr­jäy­tin sel­kä­ni (ei kan­nat­tai­si lais­ko­tel­la maas­ta­ve­to­tek­nii­kas­sa vaik­ka miten väsyt­täi­si), joten jou­dun paran­te­le­maan tänään sitä. Herät­tyä­ni kamp­pai­lin taas iät ja ajat ylös­nouse­muk­sen kans­sa. Kurk­ku tun­tuu kar­heal­ta. Jne. jne. etc. (eli ei mitään muu­ta, mut­ta aina pitää lii­oi­tel­la). #

Kävin tors­tai­na siel­lä päi­vä­ker­hos­sa tutus­tu­mis­käyn­nil­lä. Ihan hyväl­tä­hän se vai­kut­ti. Var­sin­kin sen puo­les­ta, että osas­ton­hoi­ta­jan ker­to­man perus­teel­la siel­lä ollaan hyvin jous­ta­via, joten minun ulko­puo­lel­ta ase­tet­tu­ja jäyk­kiä raken­tei­ta vie­ras­ta­mi­se­ni ei siel­lä jou­tui­si heti anka­raan rasi­tus­tes­tiin. Minus­ta on moneen­kin asi­aan, jos saan, tai aina­kin uskon saa­va­ni, teh­dä ne vapaas­ti, ilman pak­koa. #

Itse osas­to oli minus­ta kum­mal­li­sen toi­mis­to­mai­nen, eli vaik­ka siel­lä oli samal­la taval­la ryh­mä-, yksi­tyis- ja sosi­aa­li­sia tilo­ja kuin ympä­ri­vuo­ro­kau­tis­osas­toil­la, ne oli­vat kapean laby­rint­ti­mai­sen käy­tä­vän sok­ke­lois­sa. Mut­ta ei minua sel­lai­nen hait­taa, ja niin on vis­siin mui­den­kin osal­ta las­ket­tu, kun ei siel­lä kui­ten­kaan kodin­omai­ses­ti olla asu­mas­sa. #

Päi­vät siel­lä oli­si­vat klo 9-15, per­jan­tai­na 9-13. Seit­se­män euron päi­vä­mak­suun sisäl­tyy aamu­pa­la osas­tol­la ja toi­nen isom­pi ate­ria ruo­ka­las­sa. Ruo­ka­lan ruu­at ovat kuu­lem­ma legen­daa­ri­sen hyviä, ja muo­ni­tus­han on tie­tys­ti tär­kein­tä. Syö­mi­sen lisäk­si ohjel­mas­sa on kes­kus­te­lu­ryh­miä ja oma­hoi­ta­jan kans­sa kes­kus­te­lui­ta. Jak­so­jen taval­li­nen kes­to on kuusi viik­koa. Kuu­lem­ma ohjel­mas­ta jää­vää lup­poai­kaa vali­tel­laan jon­kin ver­ran, vaik­ka kyse on pal­jon inten­sii­vi­sem­mäs­tä jak­sos­ta kuin mitä ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sil­la ruu­kaa olla. #

Jono on täl­lä het­kel­lä parin kuu­kau­den mit­tai­nen, eli ihan heti en ole sin­ne menos­sa, vaik­ka nyt hake­mus sisään jätet­tiin­kin. #