Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta
#16465. Tiistai, 21. joulukuuta 2010 klo 12.42.38, kirjoittanut Jani. 1
Heijastuspinnalla on katseltu Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta. #
Tiesin, ettei olisi pitänyt katsoa tätä elokuvaa. Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta oli tasan niin väsynyt, myötähäpeää herättävä hirvitys kuin pelkäsinkin. #
Heijastuspinta: Indiana Jones ja aivokuolleen kallon valtakunta #
Minäkin näin elokuvan eilen ensimmäistä kertaa. Kokonaisvaikutelmani siitä oli sama kuin Marialla, mutta joistain yksityiskohdista eri. Etenkin olen sitä mieltä, että Indiana Jones -elokuvien nimenomaan kuuluu olla toiminnantäytteisiä, ja että Kristallikallo epäonnistui juuri siinä: enin osa toiminnasta oli väkisin väännettyä, väsynyttä ja epäuskottavuudessaan se ylitti rajan koomisesta liioittelusta (à la vanhat IJ-rainat) piirroselokuvamaisuuden puolelle. Määrällisesti toimintaa oli ehkä enemmän kuin aiemmissa elokuvissa, mutta sitä koko ajan häirinneen täysin tyhjänpäiväsen lätinän takia minusta tuntui kuin olisin katsellut korkeintaan jännityselokuvaa, pahimmillaan perhedraamaa. #
Vanhaa Indy-meininkiä lähimmäksi pääsi viidakkoon sijoittunut kilpa-ajokohtaus: siinä enin osa toiminnasta ei mennyt karrikoiduudessaan liiallisuuden puolelle, ja oli sen verran tiukkaa, että sai katsojan jännittämään. Myös toimintaa helpottavan komiikan suhteen koettiin juuri tuon kohtauksen loppupuolella “vanha Indy” -hetki, kun Harrison Ford karjaisi “woooouuuuuu!” #
Fordista puheen ollen, miehen olemus oli elokuvan surullisinta antia. En tiedä, vaikuttiko hän niin ikälopulta maskeerauksen ansiosta vai siitä huolimatta. Näyttelijän kannalta sopii toivoa, että kyse oli ohjaaja Steven Spielbergin virhearviosta sen suhteen, miltä hahmon piti näyttää. En suinkaan vastusta ajatusta Indiana Jonesin vanhenemisesta; vastustan sitä, että hahmon “vanheneminen” rajoittuu ulkoiseen olemukseen ja juttuihin. Rohkenen väittää, että olisin kelpuuttanut elokuvan paljon paremmin, jos Indy olisi ollut siinä samanlaisessa kakkosroolissa kuin Henry Jones vanhempi elokuvassa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki. En tarkoita sitäkään, että Fordin olisi pitänyt ryhtyä connerymaiseksi hienostelijaksi, mutta toimintakyvyn olisi sentään pitänyt heijastella hahmon ikää. Nyt Indiana Jones vaikutti ihan höpönlöpösarjakuvan teräsvaarilta. (Sivumennen sanoen muistelen Sean Connerynkin sortuneen joissain tyystin muissa elokuvissa samanlaisen pilakuvan esittämiseen.) #
Nuorempi pääosan esittäjä Shia LaBeouf teki mielestäni hyvää työtä. Vierastin toki hänen hahmoaan, mutta isolta osin siihenkin oli syynä se, että toimintasankarin roolin perimystapahtuma oli väkisin mahdutettu elokuvan sisään sen sijaan, että se olisi esitelty jo tapahtuneena heti alussa. Toisaalta Mutt ei sentään ollut läheskään yhtä hyvä manttelinperijä kuin River Phoenixin esittämä nuori Indy olisi ollut, jos tämä olisi itsensä sijasta ollutkin poikansa. #
Cate Blanchettin roolisuorituksesta anonyymi kommentaattori sanoo kaiken tarvittavan: #
Cate Blanchett oli muuten käsittämättömän huono tuossa. Missä ihmeen vahvassa russkiaksentissa on brittiyläluokkalaisen kuuloiset “öy”:t? #
Kristallikallon premissi ja siihen pohjautuva loppuhuipennus on toinen isommista yksityiskohdista, joista olen Marian kanssa eri linjoilla: avaruus- tai toisen ulottuvuuden olioiden yhteys muinaiseen kulttuuriin oli mielestäni oikein hyvin Indiana Jones -elokuvaan sopiva lisämauste, samalla tavalla tai itse asiassa näin ateistin näkökulmasta jopa mukavammin kuin Viimeisen ristiretken kristinuskonnollinen asetelma. Toiminnan päättänyt toiseksiviimeinen kohtaus oli elokuvassa yksi niistä harvoista, joissa ylenpalttinen tietokonegrafiikkatehosteiden käyttö puolusti paikkaansa. Valitettavasti kertakaikkisia ylilyöntejä (kuten murmelit ja muurahaiset) oli paljon enemmän. #
Tähdet: ★ ★ ☆ ☆ ☆ #
‚kojiklåöånjimji,op