Oli­pa has­sua, kun poh­joi­ses­sa oli pal­jon vähem­män lun­ta kuin tääl­lä ete­läs­sä. Tääl­lä se ei ole­kaan niin has­sua, kun auraa­mi­nen on välil­lä vähän niin ja näin. Eni­ten ihme­tyt­tää se, että jal­ka­käy­tä­väl­le pitää aura­ta sem­moi­nen hel^vetin_moinen ^möykki_ö, jon^ka pääl_tä on ^vittu_maista ajaa pyö­räl­lä. Eikö sitä pas­saa sil­loin pakit­taa ja rou­hais­ta sama koh­ta uudes­taan vähän syvem­mäl­tä ja täl­lä ker­taa sileäk­si? #

Toi­saal­ta hyvä puo­li on se, että vauh­ti- ja rou­dan nos­ta­mat töys­syt ovat siloit­tu­neet lumen ja aurauk­sen myö­tä ole­mat­to­miin. #

Rehel­li­syy­den nimis­sä on myös sanot­ta­va, että auraus­ta huo­mat­ta­vas­ti isom­pi ongel­ma ovat täkä­läi­set täy­sin pösi­löt jalan­kul­ki­jat, jot­ka toik­ka­roi­vat käve­ly­sau­voi­neen ja las­ten­vau­nui­neen ja ties mineen kes­kel­lä tie­tä. Ja sit­ten, kun niil­le soit­taa kel­loa, niin sen sijaan, että ne siir­tyi­si­vät suju­vas­ti alta pois oike­aan lai­taan (jon­ne alun­pe­rin­kin oli­si­vat kuu­lu­neet), ne kään­ty­vät­kin ympä­ri sijoil­laan ja jää­vät sii­hen sei­so­maan ja tol­jot­ta­maan että mikä ufo siel­tä nyt on tulos­sa, niin kuin eivät iki­nä eläes­sään oli­si pyö­rää näh­neet eivät­kä pyö­rän­kel­loa kuul­leet. #

Yksi­kin euk­ko keh­ta­si mäkät­tää perään että “sit­ten ne kul­ke­vat vie­rek­käin”, kun minä jou­duin sil­le kel­loa soit­ta­maan, kun se itse mön­ki eteen­päin ukkon­sa vasem­mal­la puo­lel­la tien tuk­kee­na. #

Saa­ta­na. #