Näin unia nor­suis­ta. Heräi­lin, nukah­te­lin ja näin nor­su­ja. Yhdes­sä näin ensin tien yli juok­se­via hir­viä, mut­ta kun läh­din seu­raa­maan nii­tä, siel­tä­kin tuli vas­taan nor­su­ja. Isoim­mat niis­tä, urok­set, oli­vat kym­me­ni­sen met­riä kor­kei­ta. #

Yhdes­sä unes­sa sala­met­säs­tä­jä ampui ison urok­sen, ja sen per­he (äiti­nor­su ja aina­kin yksi pik­ku­nor­su) oli ilmei­sen suun­nil­taan. Jou­lun aikaan kat­se­le­ma­ni ohjel­ma nor­su­jen orpo­ko­dis­ta (Nor­su­jen orpo­ko­ti, engl. ilmei­ses­ti Elep­hant Dia­ries) on sel­keäs­ti jät­tä­nyt jäl­ken­sä. #

Sain tänään puhe­lun päi­vä­osas­tol­ta. Menen sin­ne näil­lä näky­min ensi kuun puo­li­vä­lis­sä. #