Menin eilen salin jäl­keen Pris­maan aikee­na­ni ostaa heraa ja uusi soit­to­kel­lo pyö­rään. Käve­lin urhei­lu­ra­vin­ne­hyl­lyl­le, joka on sii­nä pyö­räi­ly­tar­vi­keo­sas­ton vie­res­sä, ja läh­din sii­tä unoh­taen soit­to­kel­lon ihan tyys­tin. #

Yöl­lä näin pal­jon unia, mm. Homer Simp­so­nis­ta, joka oli jou­tu­nut hel­ve­tin­kal­tai­seen ulot­tu­vuu­teen, jos­sa piir­tä­jät oli­vat lovec­raf­ti­lais­ten mui­nais­ten kal­tai­sia, käsit­tä­mät­tö­män vai­ku­tus­val­tai­sia juma­lia, niin kuin piir­re­tyn hah­mon näkö­kul­mas­ta tie­tys­ti ovat­kin. #

Tänään kävin Pris­mas­sa uudes­taan ja onnis­tuin vih­doin osta­maan sen soit­to­kel­lon. #

Koto­na odot­ti lähe­tys Amazo­nil­ta. Muis­ti­kort­ti oli pakat­tu A6-kokoi­seen pah­vi­seen kuo­reen, jos­sa oli repäis­tä­vä avaus­lä­pys­kä. Frustra­tion Free -pak­kaus on toden tot­ta nimen­sä mukai­nen, jos sitä ver­taa sii­hen umpi­seen muo­vi­häs­säk­kään, johon muis­ti­kor­tit yleen­sä paka­taan. #