Se on se eris­tyk­siin, ulko­puo­li­sek­si jää­mi­sen tun­ne, joka on minus­ta sosi­aa­li­sis­sa tilan­teis­sa niin ras­kas­ta. Tun­nen itse­ni ihan vajaak­si kun olen ja puhun aina niin sil­miin­pis­tä­vän hil­jaa, ja jou­dun sik­si pin­nis­te­le­mään pitääk­se­ni itse­tun­to­ni kasas­sa. Hence the voi­pu­nei­suus aina sosi­aa­lis­ten tilan­tei­den jäl­keen ja halu eris­täy­tyä ja vält­tää ko. tilan­tei­ta. #

Jos toi­saal­ta koki­sin saa­va­ni nois­ta tilan­teis­ta jotain irti, eli oli­sin ns. luon­nol­li­ses­ti sosi­aa­li­nen, koki­sin tuon pon­nis­te­lun var­maan pal­jon mie­lek­kääm­mäk­si kuin nyt. Olen kui­ten­kin jör­rik­kä jota ei oikeas­ti yleen­sä pal­jon vähem­pää voi­si ylei­set puhee­nai­heet (sää ja mää) kiin­nos­taa, ja jos toi­saal­ta onnis­tun­kin saa­maan tavan­omai­ses­ta aihees­ta jotain irti, se on yleen­sä sit­ten niin eri aal­to­pi­tuu­del­la oike­aan kes­kus­te­luun ver­rat­tu­na että aiheut­taa usein nikot­te­lua sen kes­kus­te­lun jat­ku­mi­sen suju­vuu­des­sa. #

(Tämä sel­ke­ni minul­le tänään psy­ko­lo­gil­la. On sil­lä ihme vai­ku­tus, aina siel­tä läh­ties­sä on niin maa­il­mo­ja­sy­lei­le­vä olo.) #