Oli voi­ma­va­ra­päi­vä. Aamu­päi­väl­lä askar­rel­tiin omia voi­ma­va­ro­ja syö­viä ja kas­vat­ta­via teki­jöi­tä kuvaa­va astia­ku­va­häs­säk­kä. #

Ilta­päi­väl­lä vas­tail­tiin (kir­joi­tel­len) kysy­myk­siin vähän saman tee­man, nyt osin työ­elä­mään siir­ret­ty­nä, ympä­ril­tä. #

Onnis­tuin omien mie­li­pi­tei­den ilmai­sus­sa ryh­mä­ti­lan­teis­sa, ja lisäk­si kes­kus­te­lu­teh­tä­väs­sä aamul­la ja koti­mat­kal­la, samaa mat­kaa kul­ke­van kurs­si­ka­ve­rin kans­sa. Uskal­sin jopa ottaa puheek­si eilen askar­rut­ta­maan jää­nei­tä asioi­ta, eli en jän­nit­tä­nyt aivan luonn­ot­to­man pal­jon, sil­lä se yleen­sä tekee kes­kus­te­lus­ta­ni pin­nal­lis­ta ja asia­si­säl­tö­jen suh­teen teho­ton­ta. #