Menin lou­naak­si. Sit­ten menin soit­te­le­maan. Ensim­mäi­ses­tä ei vas­tat­tu. Olin valit­se­mas­sa tois­ta nume­roa, kun ensim­mäi­nen soit­ti takai­sin, ja sii­nä lan­ka­pu­he­li­men kans­sa häs­lä­tes­sä­ni onnis­tuin saa­maan sen tule­van puhe­lun kai­ut­ti­mel­le niin että sor­me­ni pite­li luu­rin­sul­ke­mis­nap­pia, enkä enää uskal­ta­nut sitä sii­tä pääs­tää jos se vaik­ka oli­si­kin kat­kais­sut puhe­lun. Kuu­los­taa var­mas­ti pal­jon yksin­ker­tai­sem­mal­ta kuin mitä oli. Onnek­si kukaan ei ollut näke­mäs­sä eikä kuu­le­mas­sa. #

No sekään hen­ki­lö ei tien­nyt asias­ta­ni vie­lä mitään kun ei ollut ennät­tä­nyt pereh­tyä, lupa­si pala­ta asi­aan kun­han oli­si. #

Sit­ten valk­ka­sin sen toi­sen nume­ron uudes­taan, mut­ta sieltä(kään) ei (vie­lä­kään) vas­tat­tu. #