Cash was so shit
#25068. Tiistai, 7. helmikuuta 2012 klo 17.17.03, kirjoittanut Jani. 3
Olen käyttänyt käteistä nyt olosuhteiden pakosta muutaman päivän. Onpa se hankalaa! Ei nyt niin hankalaa etteikö siihen tottuisi, jos korttia ei yhtäkkiä enää olisi, mutta viheliäistä laskeskella ensin että miten paljon ostokset suunnilleen tulevat tekemään, ja sitten lopullisen summan jälkeen että mitkä setelit ja kolikot pitää valita. Jälkimmäistä ongelmaa ei tietenkään silloin ole, kun on vain iso seteli joka riittää. Mutta entropia hajottaa suuret setelit pikku hiluiksi, joista isojen summien kokoon kääriminen on hikistä hommaa kassalla, kun jono perässä kasvaa. #
Ei se kaikilla tietenkään teetätä vaikeuksia. Toiset tuntuvat suorastaan nauttivan siitä kun saavat mahdollisimman kauan tonkia lompakkoa siinä maksaessaan. Minusta vain minun ainut velvollisuuteni asiakkaana kassalla on suoriutua maksamisesta mahdollisimman nopeasti, jotta jono liikkuisi. Liukuhihnan perällä on kaksi kaistaa sitä varten, että siellä omalla kaistalla saa sitten munia niiden ostoksien ja rahojen kanssa ainakin niin kauan, että se seuraavakin asiakas on saanut maksetuksi. #
Kävin apteekissa. Ostin Magnecitia, kun laskeskelin, että se on ainakin täkäläisiltä kaupoilta saatavista magnesiumsitraateista halvinta: 15,50 € / 200 kpl (avainasiakastarjouksessa). Otin myös A-vitamiinisuihketta, kun nenän limakalvot on tässä pari viikkoa olleet kovilla. Lähettyäni jäin ihmettelemään hintaa. Tarkistin kuitista, ja niinhän se oli, että siitä Magnecitistä ei ollut tullut alennusta. Palasin apoteekkiin oikaisuttamaan tämän, ja se meni ihan sujuvasti. #
Kaupassa jouduin laskeskelemaan ostoksiani ja jättämään lopulta pähkinät pois, jotta rahani olisivat riittäneet. Jos en tuota apteekin erehdystä olisi huomannut, eivät olisi riittäneetkään. Ihan oma mokani se kylläkin olisi ollut, kun olin varannut mukaani niin vähän sitä käteistä. Sekin sen ärsyttävyyksiä, yrittää ennakoida jo ennen lähtöä tarkasti että mitä kaikkea tulee ostamaan. #
Kotiin tullessani tein talonmiehen työn pyörävaraston ovella: potkin polanteen pois niin että oven saa nyt kunnolla auki. Lumityöt tehdään tässä yhtiössä kyllä hyvin ajallaan, mutta tuo oven edusta jätetään jostain syystä aina hoitamatta. #
Kotona siivosin hulluna. Ensin tiskasin, sitten pyyhin pölyt, sitten imuroin, sitten moppasin, sitten vein ylimääräistä romua varastoon ja lasijätettä keräykseen (tuossa 50 metrin päässä) ja lopuksi pesin vessan. Tiskasin jopa kahvipannun ja -mukinkin! Kyllä nyt kelpaa! #
Tiskatessani soittivat viimein sieltä päiväosastoltakin. Menen sinne ensi tiistaina aloitustapaamiseen, josta tämänkertainen jakso arvatenkin sitten alkaa. Kuulemma sellaista uutuutta olivat mulle nyt kaavailleet, että kävisin siellä 2-3 päivänä viikossa. #
[…] Marginaalin Jani harmittelee käteisen käyttämisen vaikeutta: “Olen käyttänyt käteistä nyt olosuhteiden pakosta muutaman päivän. Onpa se hankalaa! Ei nyt niin hankalaa etteikö siihen tottuisi, jos korttia ei yhtäkkiä enää olisi, mutta viheliäistä laskeskella ensin että miten paljon ostokset suunnilleen tulevat tekemään, ja sitten lopullisen summan jälkeen että mitkä setelit ja kolikot pitää valita. Jälkimmäistä ongelmaa ei tietenkään silloin ole, kun on vain iso seteli joka riittää. Mutta entropia hajottaa suuret setelit pikku hiluiksi, joista isojen summien kokoon kääriminen on hikistä hommaa kassalla, kun jono perässä kasvaa. […]