marginaali

Der Untergang des Größer Bruders… äh, pysyisit vain omassa kielessäsi kun et kerran muita osaa!

#2053. Keskiviikko, 15. maaliskuuta 2006 klo 13.13.58, kirjoittanut Jani.

Kävin Perikato: Hitler Ant­ti­lan kes­kus­va­ras­ton tyh­jen­nys­myyn­nis­sä. Ei siel­lä yhtä pal­jon hyviä tar­jouk­sia ollut kuin unes­sa vii­me yönä, mut­ta löy­tyi­pä­hän kui­ten­kin Peri­ka­to ja 1984. #

Peri­ka­to oli vii­me vuo­den toi­sek­si paras elo­ku­va (paras oli Sin City). Minus­ta on aivan tur­ha koh­ka­ta Hit­le­rin inhi­mil­lis­tä­mi­ses­tä. Hit­ler­hän oli ihmi­nen, ja ne, jot­ka haluai­si­vat väit­tää muu­ta, eivät kyke­ne hah­mot­ta­maan maa­il­maa sii­nä laa­ju­des­sa, jota Hit­le­rin aiheut­ta­man inhi­mil­li­sen kata­stro­fin tois­tu­mi­sen vält­tä­mi­nen edel­lyt­täi­si. Eihän Hit­ler itse­kään pitä­nyt esi­mer­kik­si mus­tai­hoi­sia ihmi­si­nä ensin­kään. Minus­ta myös iäni­kui­nen Hit­le­rin sati­ri­soin­ti (via Kasa; kts. myös Blo­gos­la­vian Sak­san-kir­jeen­vaih­ta­jan kuva­ra­port­ti pai­kan pääl­tä) kie­lii vain täs­tä samas­ta kyvyt­tö­myy­des­tä käsit­tää sitä tosia­si­aa, että ihmi­set, eivät­kä hir­viöt, tap­pa­vat ihmi­siä. Hit­ler ei ollut mikään pel­le. Ei pel­le oli­si kyen­nyt sii­hen, mihin Hit­ler kyke­ni: hur­maa­maan mas­sat mur­haa­maan. #

Peri­ka­to mak­soi nyt vajaan kym­pin eli alun tois­ta­kym­men­tä euroa vähem­män kuin tul­les­saan kaup­paan. Aion sääs­tää yhtä pal­jon sii­tä Sin Cityn eri­kois­kak­sois­dee­vy­käs­tä. #

Päi­vän toi­nen tota­li­taa­ri­nen elo­ku­va oli siis 1984. 1984: kansikuva Se mak­soi vajaat vii­si euroa. En ole näh­nyt tätä aiem­min (muu­ta kuin tuol­la hyl­lys­sä), mut­ta kun elo­ku­vien hin­nat putoa­vat näin lähel­le uutuuse­lo­ku­vien vuo­kra­hin­to­ja, minus­ta ne on kan­nat­ta­vam­paa ostaa kuin vuo­kra­ta. Odot­te­len vie­lä­kin, että Dah­mer ja Bun­dy tuli­si­vat takai­sin hyl­lyil­le näis­sä hin­nois­sa, vaik­ka niis­tä voi­sin nyt ne näh­tyä­ni mak­saa jo enem­män­kin. #

Olen suun­ni­tel­lut täyt­tä­vä­ni tämän kuun lopus­sa lop­pu­van ryh­mä­te­ra­pian jäl­jil­tä tyh­jik­si jää­vät tiis­tai-ilta­ni elo­ku­vil­la. Ei minul­la ole mitään kei­no­ja käsi­tel­lä ongel­mia­ni omin neu­voin, joten täy­tyy tyy­tyä aino­aan sel­vi­ty­mis­kei­noo­ni, eska­pis­miin. #

 

The Bus Driver (C64/Amiga/Atari)

#2052. Tiistai, 14. maaliskuuta 2006 klo 17.11.41, kirjoittanut Jani.

The Bus Driver
The Bus Dri­ver
Illu­mi­na­tus
C64/Amiga/Atari #

Gra­fiik­ka: 9
Äänet: 7
Pelat­ta­va­uus: 9
Tun­nel­ma: 10

Huo­li­mat­ta sii­tä, että se tuli mark­ki­noil­le vas­ta kesä­kuus­sa, Illu­mi­na­tusin The Bus Dri­ver oli vii­me vuo­den myy­dyim­piä pele­jä. Eikä ihme; pelin tun­nel­ma ja veto­voi­ma hake­vat ver­tais­taan 8- ja jopa 16-bit­tis­ten konei­den vii­me aiko­jen pelien jou­kos­sa. #

Kuten nimi antaa olet­taa, The Bus Dri­ver panee pelaa­jan lin­ja-auto­kus­kin pen­kil­le, teh­tä­vä­nään ajaa pai­kal­lis­vuo­ro­ja sii­hen kuu­lu­vi­ne teh­tä­vi­neen kuten mat­kus­ta­jien kyy­tiin otta­mi­nen ja kyy­dis­tä jät­tä­mi­nen, muun lii­ken­teen jou­kos­sa kaa­haa­mi­nen ja aika­tau­lus­sa pysy­mi­nen. Perus­idea on siis var­sin yksin­ker­tai­nen, mut­ta sen ei pidä antaa hämä­tä: teh­tä­vät ja niis­tä suo­riu­tu­mi­nen lomit­tu­vat toi­siin­sa niin inten­sii­vi­ses­ti ja samal­la vaih­te­le­vas­ti, että kun­non pis­teis­tä pelaa­mi­nen vaa­tii todel­lis­ta ja täy­del­lis­tä kes­kit­ty­mis­tä. #

Vaik­ka kysees­sä on poh­jim­mil­taan ajo­si­mu­laat­to­rin ja perin­tei­sen teh­tä­vän­suo­ri­tus-arca­den yhdis­tel­mä, Illu­mi­na­tus on onnis­tu­nut kok­kaa­maan näis­tä ainek­sis­ta koko­nai­suu­den, joka haas­taa her­kul­li­suu­des­saan ja vaih­te­le­vuu­des­saan jopa stra­te­gia­pe­lien moni­mut­kai­set kou­ke­rot. Reit­te­jä on kaik­ki­aan vii­si, mikä voi kuu­los­taa vähäl­tä, mut­ta par­hais­ta pis­teis­tä kisat­taes­sa nii­den täy­del­li­nen hal­lin­ta on ehdo­ton edel­ly­tys, joten enem­mäs­tä oli­si luul­ta­vas­ti vain hait­taa. Lisäk­si kak­si saman rei­tin ajoa eivät kos­kaan ole kes­ke­nään saman­lai­set, sil­lä mat­kan var­rel­la ole­vat mat­kus­ta­jat ja muu lii­ken­ne (polii­si mukaan­lu­kien) eivät kos­kaan sijoi­tu samoil­le pai­koil­le. #

Ehkä­pä paras kouk­ku The Bus Dri­verissa onkin juu­ri muu lii­ken­ne, johon useim­mis­ta muis­ta simu­laat­to­reis­ta poi­ke­ten voi täs­sä pelis­sä suh­tau­tua täy­del­li­sen tör­keäl­lä välin­pi­tä­mät­tö­myy­del­lä; tär­kein­tä on, että lin­ja kul­kee ajois­sa, joten kan­nat­taa ajaa nas­ta lau­das­sa lähes alus­ta lop­puun asti, kii­lail­la häi­käi­le­mät­tö­mäs­ti ja tar­vit­taes­sa jopa tör­mäil­lä vas­taan­tu­li­joi­hin, sil­lä oma bus­si vai­kut­taa ole­van lähes tuhou­tu­ma­ton. 16-bit­tis­ten konei­den ver­sion tuu­li­la­siin ilmes­tyy pie­niä särö­jä tör­mäys­ten jäl­keen, mut­ta ne eivät hidas­ta mat­kan­te­koa eivät­kä vähen­nä pis­tei­tä. #

Kom­ment­ti
Leik­kiä vaka­vil­la asioilla

The Bus Dri­ver on lois­ta­va peli, mut­ta on myös herät­tä­nyt alku­pe­rä­maas­saan USA:ssa kysy­myk­siä sii­tä, pitäi­si­kö lap­sia suo­jel­la sen sisäl­tä­mäl­tä, var­sin kar­keal­ta “lei­kin­las­kul­ta” lii­ken­ne­kaa­hai­lun kus­tan­nuk­sel­la. Esi­mer­kik­si suo­ja­tiel­lä ole­vien ihmis­ten pääl­le aja­mi­nen voi vai­kut­taa koo­mi­sel­ta, mut­ta samal­la se herät­tää huol­ta sii­tä, että alt­tiis­sa iäs­sä ole­va nuo­ri saat­taa­kin toteut­taa saman omas­sa elä­mäs­sään oikeas­ti. #

Eivät nykyi­set pelit ehkä kai­kes­ta edis­tyk­sel­li­syy­des­tään huo­li­mat­ta­kaan kui­ten­kaan lop­pu­jen lopuk­si pys­ty niin tehok­kaas­ti todel­li­suut­ta simu­loi­maan, että­kö ne onnis­tui­si­vat jon­kun aja­tuk­sia täl­lä taval­la häi­riin­nyt­tä­mään. Mut­ta gra­fii­kan ja ään­ten laa­dun jat­ku­vas­ti paran­tues­sa sel­lai­nen mah­dol­li­suus voi olla jo aivan nur­kan taka­na. Ehkä Suo­mes­sa­kin on sil­loin syy­tä poh­tia, oli­si­ko tie­to­ko­ne­pe­leil­le ase­tet­ta­va ikä­ra­jat, kuten elo­ku­vil­le. #

Janet Par­ka­la

Pait­si tie­tys­ti sii­nä tapauk­ses­sa, että pai­kal­le sat­tuu polii­si, jol­loin kol­mes­ta käy­tet­tä­vis­sä ole­vas­ta elä­mäs­tä vähen­ne­tään yksi — tai itse asias­sa kyse on varoi­tus­mer­kin­nöis­tä, joi­ta kol­me saa­tu­aan saa pot­kut. Mui­ta “kuo­lin­ta­po­ja” ovat lin­jan myö­häs­ty­mi­nen (pää­te­py­sä­kil­lä on olta­va ennen kuin aika on lopus­sa) ja lii­an monen mat­kus­ta­jan kyy­dit­tä­jät­tä­mi­nen tai kyy­dis­tä­jät­tä­mät­tö­myys. Näi­den­kin kans­sa kan­nat­taa kui­ten­kin tak­ti­koi­da: jos lin­ja on myö­häs­ty­mäi­sil­lään, kan­nat­taa jät­tää juo­pot, van­huk­set ja inva­li­dit pysä­kil­le hui­to­maan, kos­ka hei­dän kyy­tiin­nouse­mi­sen­sa kes­tää tus­kal­li­sen kau­an, kun vuo­ro­kel­lon vii­mei­set sekun­nit tikit­tä­vät. #

Gra­fii­kal­taan peli ei ole aivan huip­pu­ta­soa, mut­ta ylit­tää kyl­lä kes­ki­ta­son. Ääni­maa­il­ma on pelin heik­kous; ääni­va­li­koi­mas­ta löy­ty­vät köy­käi­sen alku­musii­kin lisäk­si vain bus­sin kiih­dy­tys- ja jar­ru­tusää­net sekä isoim­pien tör­mäys­ten aiheut­ta­mat rymi­nät. #

Mut­ta nämä puut­teet The Bus Dri­ver peit­tää kevyes­ti upeal­la tun­nel­mal­laan ja pelat­ta­vuu­del­laan; tämän pelin paris­sa voi viet­tää usei­ta tun­te­ja huo­maa­mat­ta lain­kaan ajan kulu­mis­ta, eikä sii­hen vaih­te­lus­ta joh­tuen tun­nu sii­tä huo­li­mat­ta kyl­läs­ty­vän edes kuu­kau­den lähes päi­vit­täin jat­ku­neen pelaa­mi­sen jäl­keen. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]5.5.2007 18:22 Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]2.12.2009 11:49 Kor­ja­sin kir­joi­tus­vir­heen (“tuu­li­la­siin ilmes­tyy pie­niä särö­jä on”). Som­mit­te­lin ele­men­tit parem­min nyky­tyy­liin sopiviksi.
[muokkaus][klo]2011-07-25 20:41[/klo] Päi­vi­tin tekniikoita.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Kuin vakuudeksi hyvyyden

#2050. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 17.57.24, kirjoittanut Jani.

Kii­tok­set Bri­mil­le täs­tä mie­li­puo­li­ses­ta kasa­ri­fii­lisplä­jäh­dyk­ses­tä. #

Tää uutuusleikki opettaa. Et kesken malta lopettaa,
ja pelaamaan kun rupeat sä äänet kuulet upeat.
Muut voittaa videopelit tää, on turha niiden selittää.
Kuin vakuudeksi hyvyyden loi Vectrex kuvaan syvyyden.

Ei riitaa tv:n käytöstä - katso suoraan Vectrex-näytöstä!
Näät pelit tosi ruutiset. Muut katsoa saa uutiset!
On tässä jotain maagista. Vectrex hurmaa laakista!

Kaksi kahjon näköistä 80-luvun kakaraa innoissaan #

“Vect­rex hur­maa laakista!”
You­Tu­be #

 

Hands-free ja ajoturvallisuus

#2049. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 17.12.17, kirjoittanut Jani.

Kän­ny­kät on lei­mat­tu vaa­ral­li­sik­si tut­ki­muk­sis­sa, jois­sa nii­den on todet­tu hait­taa­van auton­kul­jet­ta­jan kes­kit­ty­mis­tä. Monien mie­les­tä tähän ongel­maan on rat­kai­su hands-free-lait­teis­sa. #

Mut­ta ilmei­ses­ti sekin on huo­no aja­tus. Vai­kut­taa sil­tä, että reak­tio­ajat ratin taka­na hidas­tu­vat aina kun samal­la teh­dään mitä tahan­sa muu­ta­kin kuin vain aje­taan. […] #

“Tut­ki­mus­tu­lok­sem­me on osa kas­va­vaa aineis­toa, jon­ka mukaan ‘käsien vapaut­ta­mi­nen’ ei joh­da nopeam­piin reak­tio­ai­koi­hin jar­ru­tet­taes­sa”, sanoo Jonat­han Levy Cali­for­nian yli­opis­tos­ta. #

Syy tähän on vii­me­vuo­ti­sen tut­ki­muk­sen mukaan sii­nä, että ihmi­sai­voil­la on vai­keuk­sia yhtä­ai­kai­ses­sa kat­se­lus­sa ja kuun­te­lus­sa. #

LiveScience.com: Distrac­ted Dri­vers: Even ‘Hands-Free’ Tal­king is Dan­ge­rous (suo­men­nos ja lin­kin kor­jaus oma­ni) #

Mah­toi­vat­ko­han tut­kia suku­puol­ten väli­siä ero­ja tuos­sa, että kuin­ka hyvin se monia­jo toi­mii? Minul­la kun on sel­lai­nen käsi­tys, että nai­sil­ta se sujuu parem­min, ja var­sin­kin nai­set tun­tu­vat pys­ty­vän puhu­maan saman­ai­kai­ses­ti teh­des­sään ihan mitä tahan­sa ilman, että ne toi­min­not sanot­ta­vas­ti sekoit­ta­vat toi­si­aan. #

Jos minä puhun puhe­li­mes­sa ja ajan autoa samaan aikaan, niin sii­nä alkaa hyvin pian käy­dä sil­lä lail­la, että jos pitäi­si sanoa, että “oikein”, niin minä kään­nän rat­tia oikeal­le, ja jos pitäi­si kään­tää rat­tia vasem­mal­le, niin minä sanon puhe­li­meen, että “vasen”. Jos pitäi­si sanoa, että “odo­ta­pa vähän” niin minä pai­nan jar­rua, ja jos pitäi­si pai­naa kaa­sua niin minä sanon että “puhu­pa vähän hopum­min”. Sik­si­pä en kos­kaan vas­taa puhe­li­meen autoa ajaes­sa­ni pait­si jos tie­dän (esi­mer­kik­si soit­ta­jan nimen näh­des­sä­ni), että puhe­lus­ta tulee lyhyt “ajan autoa, kyllä/ei, moi” -tyyp­pi­nen puhe­lu. #