“Plan­ta­ge” (4,3 Mt:n flash)
musiik­ki: Under Byen
video: Ama­ni­ta Design
Ama­ni­ta Design (via Link­dump) #

Mitä ajat­te­let epä­toi­vos­ta, joka jois­sa­kin herää kun he poh­ti­vat luon­non­va­lin­taa ja mutaa­tioi­den sat­tu­man­va­rai­suut­ta? Evo­luu­tio ja luon­non­va­lin­ta saa jot­kut ajat­te­le­maan että kaik­ki on tar­koi­tuk­se­ton­ta — ihmis­ten omat elä­mät ja elä­mä ylei­sem­min­kin. #

Jos se todel­la aiheut­taa epä­toi­voa niin huo­nom­pi hom­ma. Se on sil­ti­kin totuus. Maa­il­man­kaik­keus ei ole meil­le vel­kaa osan­ot­to­ja tai loh­du­tus­ta; se ei ole meil­le vel­kaa läm­min­tä, sisäis­tä tun­net­ta. Mikä on tot­ta, on tot­ta, ja sen kans­sa on pak­ko elää. #

Belief­net: The Problem with God: Inter­view with Ric­hard Daw­kins (via Dägä dägä); suo­men­nos oma­ni) #

Elää tai kuol­la. #

Somaa odo­tel­les­sa on tur­vau­dut­ta­va van­haan tut­tuun loh­duk­kee­seen, herk­ku­jen mus­su­tuk­seen. Pal­jas­tan nyt huip­pu­mo­ni­mut­kai­sen ja salai­sen ome­na­tort­tu­jen resep­tin! #

Ome­na­tor­tut (yhden mie­hen ähkyannos)
Ainek­set: #

• 500 g leh­ti­tai­ki­na­le­vy­jä (esim. Myl­lyn Paras on hyvä)
• 200 g ome­na­mar­me­la­dia (esim. Saa­riois­ten on hyvä)

Toi­mi näin: #

1. Sula­ta tai­ki­na­le­vyt huo­neen­läm­mös­sä tai­tel­ta­van pehmoisiksi.
2. Kat­ko suo­ra­kul­mai­sen muo­toi­set levyt kukin kah­dek­si neliöiksi.
3. Lusi­koi ruo­ka­lusi­kal­li­nen ome­na­mar­me­la­dia kes­kel­le kuta­kin neliötä.
4. Tait­te­le neliön kul­mat yhteen, jot­ta näyt­täi­si sil­tä, että täs­sä muka teh­dään jotain, vaik­ka uunis­sa ne kul­mat oike­ne­vat kum­min­kin niin, että tulok­se­na on neliöi­tä, joi­den pääl­lä on lusi­kal­li­nen omenamarmeladia.
5. Pais­ta 225-astei­ses­sa uunis­sa 13-14 minuuttia.
6. Löy­sää sol­mio­ta niin kuin mai­nok­sen mies.

Syö­dään mai­don kans­sa. Mut­ta varo! Mar­me­la­di on tuli­kuu­maa. #

On taas sem­moi­nen olo, niin kuin oli­si psyy­ken tilal­la maha­lauk­ku, johon on syö­ty piik­ki­siä pal­lo­ja. Sitä minä en tajua, että mitä var­ten ne eivät ole jo alka­neet kehit­tä­mään sitä Somaa, että voi­si aina tar­vit­taes­sa, niin kuin nyt, napa­ta sem­moi­sen ja pää­si­si pois. Tai sit­ten vain yksin­ker­tai­ses­ti kat­kai­si­ja, jos­ta nap­saut­ta­mal­la aivois­ta läh­ti­si vir­ta ajas­te­tuk­si ajak­si koko­naan pois. Aset­tui­sin tuo­hon lat­tial­le makaa­maan ja havah­tui­sin sii­tä sit­ten vaik­ka taas huo­men­na, kun ajas­tin nap­saut­tai­si vir­ran taas pääl­le. #

Ai niin, mut­ta ne pyy­kit jäi­si sit­ten pese­mät­tä. No ajas­tai­sin sit­ten vir­rat tule­maan takai­sin ennen pyyk­ki­vuo­ron alkua. #

Oli­sin ihan kilt­ti kan­sa­lai­nen enkä valit­tai­si yhtään mis­tään epä­koh­dis­ta, jos vain sai­sin laka­ta ole­mas­ta aina sil­loin, kun en miten­kään jak­sai­si olla. Voi­sin itse asias­sa olla ole­mat­ta enim­män osan ajas­ta. Niin oli­si kai­kil­le hel­poin­ta. #