Koe­tin kek­siä jotain teke­mis­tä täk­si päi­väk­si tera­pi­aa odo­tel­les­sa. Teke­mis­tä tuli pos­tis­sa! #

 #

Tänä jou­lu­na jou­lu­ka­len­te­rin ystä­viä hem­mo­tel­laan tiu­kal­la action-pamauk­sel­la. #

His­ta­mii­ni-hevo­nen on jo vuo­sia sit­ten siir­ty­nyt jou­lu­ka­len­te­ri­hom­mis­ta eläk­keel­le. Kun Anel­ma-Unel­ma kid­na­pa­taan ja ainoa­na joh­to­lan­ka­na ovat kaap­pauk­sen yhtey­des­sä kuo­li­aak­si­tal­la­tun tal­li­hii­ren vii­mei­set sanat “klip-klop, klip-klop, hevo­nen on pop”, jou­tuu His­ta­mii­ni kui­ten­kin otta­maan vie­lä yhden tapauk­sen rat­kot­ta­vak­seen. #

Tapah­tu­mat saa­vat ikä­vän kään­teen, kun osoit­tau­tuu, että kid­nap­pauk­sen taka­na on His­ta­mii­nin läpeen­sä paha pik­kuserk­ku, suvun mus­ta hevo­nen ja ruu­na, Anti­his­ta­mii­ni. Takaa-ajo on val­mis alka­maan, mut­ta kes­tä­vät­kö His­ta­mii­nin kaviot? Kat­so, mitä vii­mei­sen luu­kun sisäl­le kät­key­tyy! #

Ajat­te­lin täs­sä poh­dis­kel­la hie­man noi­ta lai­ta­palk­ki­asioi­ta, kun PA:n epä­toi­voi­nen par­kai­su syn­nyt­ti halun hiu­kan seli­tel­lä, vaik­ka­kaan mitään syyl­li­syyt­tä en tun­ne­kaan. #

Syy sii­hen, mik­si jokin blo­gi ei täl­lä het­kel­lä ole lai­ta­pal­kis­sa­ni, voi olla joko yksi seu­raa­vis­ta tai sit­ten jokin mah­dol­li­nen kom­bi­naa­tio niis­tä: #

1. En tie­dä koko blo­gin ole­mas­sao­los­ta mitään.
2. Olen unoh­ta­nut koko blo­gin olemassaolon.
3. En pidä blo­gis­ta jos­tain syys­tä.
4. Pidän blo­gis­ta, mut­ta olen dele­goi­nut sen seu­raa­mi­sen muil­le tahoil­le. Ulti­maa­li­se­na esi­merk­ki­nä täs­tä mai­nit­ta­koon vaik­ka­pa nyt iMit­vit: tila­tuim­pien blo­gien lis­tan kär­ki­pääs­sä keik­ku­vaa blo­gia on minus­ta ihan tur­ha lukea, sil­lä jos siel­lä sano­taan jotain maa­ta­jä­ri­syt­tä­vää, niin se alkaa minuu­tin sisäl­lä kai­kua kaut­ta blo­gosfää­rin ja pää­tyy näin ollen joka tapauk­ses­sa luet­ta­vak­se­ni. Hit­to vie, top-lis­tan kär­ki­pään jutut­han pää­ty­vät luet­ta­vak­se­ni, vaik­kei­vät oli­si lähel­lä­kään maatajärisyttäviä!
5. Blo­gi tuot­taa aivan lii­an pal­jon luet­ta­vaa, jot­ta voi­sin hyväl­lä omal­la­tun­nol­la lait­taa sen tuo­hon lis­taan, jon­ka otsi­kon seli­tys­teks­ti (täl­lä het­kel­lä vain tool­ti­pi­nä) kuu­luu “luen näil­tä­kin kai­ken”. Har­kit­sin pit­kään, lai­tan­ko Veloe­nan lis­tal­le vai en, mut­ta hive­nen aikai­sem­mas­ta hidas­tu­nut päi­vi­tys­tah­ti rat­kai­si sen täl­lä ker­taa näin, että lis­tal­le meni.

Lisäk­si täy­ty­nee hie­man täs­men­tää tuon rak­ka­him­pien lis­tan ulko­puo­lel­le jää­nei­den lis­tan mer­ki­tys­tä: toi­sin kuin tuo rak­kaim­pien lis­ta, tuo­hon ei yhtä vah­vas­ti lii­ty mitään arvo­tus­ta sen suh­teen, kuin­ka pal­jon sil­lä ole­vis­ta blo­geis­ta tyk­kään. Toi­sin sanoen jaot­te­lu ei ole “näi­tä rakas­tan: … ja näis­tä vain tyk­kään: …”, vaan jäl­kim­mäi­nen rykel­mä on vain kokoel­ma blo­ge­ja, joil­ta tosi­aan­kin luen kai­ken. Sil­le pää­syyn voi ääri­ta­pauk­ses­sa riit­tää sopi­van pien­ten päi­vi­tys­ten tule­mi­nen sopi­vas­sa tah­dis­sa, vaik­ka nii­den sisäl­tö ei minus­ta oli­si­kaan miten­kään poik­keuk­sel­li­sen hyvää. #

Kaik­ki siis riip­puu yhtääl­tä sii­tä, kat­son­ko minul­la ole­van aikaa seu­ra­ta blo­gia ja toi­saal­ta sii­tä, kan­nat­taa­ko minun niin teh­dä, vaik­ka oli­si­kin. PA tuot­taa tosi aikaa­vie­viä kir­joi­tuk­sia (posi­tii­vi­ses­sa mie­les­sä; nii­den luke­mi­seen täy­tyy siis käyt­tää älliä ja kes­kit­ty­mis­tä - muis­taak­se­ni mai­nit­sin täs­tä jos­kus jos­sain) ja toi­saal­ta saa usein viit­tauk­sia muis­ta, luke­mis­ta­ni blo­geis­ta, joten kat­soin, että minun ei itse­ni kan­na­ta suo­raan lukea kaik­kea Pää­au­es­ta. #

Tosin Sel­lis­tin ja Pii­ri­kun­nan läh­tö jät­ti ison aukon nii­hin viit­tauk­siin, joten jos alkaa tun­tua sil­tä, etten pää­dy luke­maan PA:ta mie­les­tä­ni riit­tä­vän usein, täy­tyy pan­na fee­di tilauk­seen. #

Tämä siis selos­tuk­se­na blo­gi­ke­rä­ni täl­lä het­kel­lä voi­mas­sa ole­vis­ta syn­ty­pe­rus­teis­ta. #

Kan­nat­taa­pi myö­sen lukea Jus­sin selos­tus lin­ki­tys­ten mer­ki­tyk­ses­tä verk­koon kir­joit­ta­mi­ses­sa: #

“Kaik­kein tär­kein­tä on ymmär­tää, että link­ki ei ole mikään rak­kau­den­tun­nus­tus tai edes ystä­vyy­den sol­mi­mis­ta.” #

Kasa: “Men­nään muu­al­le - jaa­ri­tus­ta lin­keis­tä” #

Tuo on niin alkei­ta täl­lai­sel­le link­ki­ty­kit­tä­jäl­le, että toi­si­naan tah­too unoh­tua, että joil­le­kuil­le se ei ole­kaan niin itses­tään­sel­vää. Mut­ta tämä on se filo­so­fia, jol­le suu­rin osa lin­kit­tä­mi­ses­tä­ni perus­tuu. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]14.11. 13:35[/klo] Lisä­sin sitaa­tin Kasas­ta ja kom­men­tit siitä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Kun poti­las J vii­mein kuo­li, hänen ruu­miin­sa otet­tiin vii­meis­ten päi­vien aika­na pikai­ses­ti laa­di­tun tes­ta­men­tin mukai­ses­ti tie­teel­li­siin tut­ki­muk­siin. Eivät­pä pato­lo­git aavis­ta­neet, että sai­vat käsiin­sä lää­ke­tie­teel­li­sen sen­saa­tion. #

Poti­las J:n luus­to - se vähä mitä sii­tä oli jäl­jel­lä - todet­tiin kaut­taal­taan pahoin epä­muo­dos­tu­neek­si. Sel­kä­ran­kaa ja kaik­kia pit­kiä lui­ta peit­ti­vät terä­vät, rosoi­set, syväl­le lihaan tun­keu­tu­neet piik­ki­mäi­set kas­vai­met. Suu­rin osa luus­tos­ta oli kui­ten­kin joko mur­tu­nut useik­si pie­nik­si sir­pa­leik­si tai sit­ten ikään kuin kadon­nut koko­naan. Tämän epäil­tiin ole­van seu­raus­ta jon­kin­lai­ses­ta liu­ke­ne­mi­ses­ta, sil­lä J:n veres­sä havait­tiin poik­keuk­sel­li­sen vah­vo­ja syö­vyt­tä­viä ainek­sia. #

Lihak­set sitä vas­toin oli­vat suh­teel­li­ses­ti ja jopa abso­luut­ti­ses­ti­kin mita­ten var­sin hyvä­kun­toi­set. Tämän arvel­tiin joh­tu­van sii­tä, että ne oli­vat kaik­kial­la kehos­sa otta­neet hoi­taak­seen hil­jal­leen luhis­tu­mas­sa ole­van luus­ton teh­tä­vät, ja piti­vät näin ollen pää­asias­sa huol­ta sii­tä, että poti­las J oli ennen vii­mei­siä päi­vi­ään edel­tä­nyt­tä, äkil­lis­tä romah­ta­mis­taan elä­nyt näen­näi­ses­ti täy­sin nor­maa­lin ihmi­sen tavoin vail­la mitään ilmei­siä liik­ku­mis­vai­vo­ja. #

Tämä sii­tä­kin huo­li­mat­ta, että suu­rim­man osan J:n keuh­ko­so­luis­ta todet­tiin lakan­neen toi­mi­mas­ta jo kau­an sit­ten niin, että ilmei­ses­ti hänen hen­gi­tys­te­hon­sa oli vain noin kol­mas­osa ylei­ses­tä kes­ki­mää­räs­tä. #

J:n vat­sa­ha­pot todet­tiin niin syö­vyt­tä­vik­si, että hän oli toden­nä­köi­ses­ti elä­nyt elä­män­sä vii­mei­set kym­me­nen vuot­ta jat­ku­van nälän­tun­teen rii­vaa­ma­na. #

Kai­ken kaik­ki­aan vai­kut­ti sil­tä kuin luon­nol­li­sen maa­il­man raja oli­si vedet­ty tämän ihmis­po­lon ihon pin­nal­le, ja sen sisä­puo­lel­le jäi epä­luon­nol­li­suu­des­saan hir­vit­tä­vä ja käsi­tys­ky­vyn rajo­ja koet­te­le­va, jul­man ja mie­li­sai­raan juma­lan pahim­mis­ta pai­na­jai­sis­ta peräi­sin ole­va, kam­mot­ta­va toi­nen todel­li­suus. #

Kai­kes­ta täs­tä huo­li­mat­ta poti­las J ei ollut ollut poti­las ennen tuo­ta koh­ta­lo­kas­ta romah­dus­taan; ilmei­ses­ti hän ei ollut pal­jas­ta­nut mitään elä­män­sä jokais­ta sekun­tia var­jos­ta­neis­ta tus­kis­ta edes kaik­kein lähei­sim­mil­leen. Tämän myö­tä arvioi­tiin, että pait­si lää­ke­tie­teel­li­siä, tämä tapaus avai­si myös pal­jon uusia filo­so­fi­sia ja psy­ko­lo­gi­sia poh­dis­ke­lui­ta sii­tä, kuin­ka pal­jon ihmi­sen on lopul­ta­kaan mah­dol­lis­ta tie­tää mil­lais­ta on olla toi­nen ihmi­nen. Ilmi­sel­väs­ti­kään J ei ollut het­keä­kään epäil­lyt oman tilan­sa ole­van jol­lain taval­la poik­kea­va, tai ei aina­kaan niin mas­sii­vi­ses­sa mää­rin, kuin nyt ruu­mii­na­vauk­sen myö­tä oli käy­nyt ilmi. #

Lihas­ten ohel­la ainoa toi­nen, edes jos­sain mää­rin ter­vet­tä muis­tut­ta­nut paik­ka J:n ruu­miis­sa löy­tyi hänen pään­sä sisäl­tä: hänen aivois­taan ei löy­det­ty sur­kas­tu­mia eikä pahan­laa­tui­sia kas­vai­mia. Kui­ten­kin dopa­mii­ni­jär­jes­tel­mä todet­tiin poik­keuk­sel­li­sen kehit­ty­neek­si. Tämän arvel­tiin joh­tu­van kehon val­ta­vas­ta tar­pees­ta hil­li­tä omia tus­ki­aan ja samal­la aiheut­ta­neen ajoit­tai­sia mie­lia­la­häi­riöi­tä (min­kä J:n lähei­set myö­hem­min vah­vis­ti­vat). #

Lisäk­si tun­ne-elä­mää sää­te­le­vän lim­bi­sen jär­jes­tel­män ja isoai­vo­kuo­ren aluei­den välil­lä havait­tiin epä­nor­maa­lia kehi­tys­tä. Oli kuin nämä aivo­jen alu­eet oli­si­vat olleet kak­si kes­ke­nään vihol­lis­ta lei­riä, jot­ka oli­vat hyö­kän­neet tois­ten­sa kimp­puun pyr­kien val­loit­ta­maan tois­ten­sa alu­eet ja syr­jäyt­tä­mään kil­pai­li­jan­sa koko­naan, sii­nä kui­ten­kaan onnis­tu­mat­ta; kuo­lin­het­kel­lä tämä tais­te­lu oli vie­lä kes­ken eikä kum­pi­kaan ollut saa­nut sel­ke­ää ylio­tet­ta vas­tus­ta­jas­taan. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]6.5.2007[/klo] 13:15 Vaih­doin otsi­kon (“Poti­las J” → “Patologia”).[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Täy­tyy kyl­lä ylis­tää tuo­ta Stu­dio Jul­ma­hu­vi -bok­sia: ylis­tys­sa­na! #

Jos­kus DVD:t on pais­kat­tu kasaan ihan karuim­mal­la mah­dol­li­sel­la tek­nii­kal­la ja menuil­la, eikä sii­nä minus­ta mitään, jos hom­ma kui­ten­kin toi­mii, eikä var­si­nai­ses­ti ole ollut osta­mas­sa­kaan muu­ta kuin sen elo­ku­van. Toi­si­naan taas sitä sit­ten huo­maa, miten pyö­ry­kän sisäl­tö, eikä siis pel­käs­tään se elo­ku­va, vaan ne ekstrat, menut ja sen sem­moi­set, on mie­tit­ty ja toteu­tet­tu ja hiot­tu ja vii­lat­tu aivan vii­mei­sin­tä, pien­tä yksi­tyis­koh­taa myö­ten. Ja täs­sä Jul­ma­hu­vi-bok­sis­sa minul­la nyt on set­ti sel­lai­sia DVD:itä. #

Jota­ku­ta tosin voi­vat ärsyt­tää pit­kät video­pät­kät, jot­ka valik­koi­hin­tu­loa edel­tä­vät, mut­ta nii­den lisäk­si en löy­dä näi­den navi­goin­nis­ta mitään valit­ta­mi­sen aihet­ta - pois­lu­kien Koleh­maizel-sar­ja, jon­ka sisäl­lä en aina­kaan Plays­ta­tion 2:lla kyen­nyt liik­ku­maan mihin­kään. Tosin sket­si­sar­jan hui­pen­tu­ma oli­si voi­nut kär­siä sii­tä mel­ko pahoin, joten ensim­mäi­sel­lä kat­se­lu­ker­ral­la sen lukit­tuus tv-mäi­sek­si jat­ku­mok­si oli pel­käs­tään hyvä asia, kos­ka oli­sin jo kelan­nut sitä ja siten punch­li­ne, kun se lopul­ta tuli, oli­si kär­si­nyt. #

Ekstroi­na ole­vat raa­kao­tok­set ovat enim­mäk­seen nan­naa, ja kat­soin kai­ken läpi. Kaik­kea tus­kin kat­soo läpi moneen ker­taan, mut­ta monet oli­vat mie­len­kiin­toi­sia, haus­ko­ja, ja tun­tuu hyväl­tä, että halu­tes­saan nii­hin­kin voi nyt pala­ta. Ja jou­kos­sa oli tie­tys­ti myös tosi hel­miä, kuten Tou­kon Muk­su­luu­ris­ta jak­so, jota ei telk­ka­ris­sa kos­kaan näh­ty. Mut tie­dät­teks te ket­kä on Tou­kon mie­lest nyky­ajan robin­hoo­de­ja? #